Yllätyksiä

Niinhän se menee, että elämä auto välillä yllättää.

Tänään oli kiva lähteä pienessä kiireessä aamulla matkaan, kun (1) takaluukku ei suostunut menemään kiinni, (2) kuskin puoleinen etuovi oli jäätynyt kiinni ja (3) jäätä oli enemmän ikkunoiden sisäpuolelle kuin ulkopinnalla.

Kohta (1) onneksi ratkesi lukkosulalla ja kohta (3) pienellä skrapailulla sekä lämpöpuhalluksella. Suurimmaksi epämukavuudeksi jäikin kiemurrella kuskin paikalle toiselta puolen autoa. Tämä siis sekä lähtiessä että perille päästessä (tulipahan taas pälyiltyä, että näkeekö kukaan…).

Kaiken kaikkiaan auto on tuonut viime vuosina vähintäänkin yhtä paljon päänvaivaa ja kuluja kuin autottomana sen kuvittelinkin tekevän. Mutta ilmankaan ei enää osaisi olla. Jos asuu yhtään korvemmassa ja on valmis tekemään työtä lähestulkoon missä ja milloin tahansa, niin auto tulee todellakin tarpeeseen.

Ja jei, huomenna alkaa taas päivä pidentyä. Kyllähän tätä pimeyttä onkin jo taas kestänyt!