Soimasin itseäni elokuun alkupuolella, kun ajattelin kesän olevan taas jo ohi. Mutta kuinka oikeassa olinkaan. Tuosta hetkestä lähtien aika on kiitänyt kohti kylmää ja pimeää. Ihan kuin ei olisi ehtinyt tehdä oikein mitään viimeisimpien kuukausien aikana. Päivät tuntuvat kuluvan töissä, nukkuessa, siivotessa ja pikkutyypin kanssa touhutessa. Toisaalta, tarvitseeko sitä kauheasti…
Pyörähdettiin Hämeenlinnan keskiaikafestivaaleilla pari viikkoa sitten perjantaina. Yleensä kyseinen tapahtuma ei ole houkutellut pääsymaksun takia, mutta nythän tuo jo melkein kannatti, kun pikkutyyppi pääsi ilmaiseksi sisään ja liikunta/kulttuuriedulle pitää jo kiireisesti keksiä käyttöä muutenkin ennen vuoden loppua. Festareiden ensimmäinen päivä oli kuulemma rauhallisin, mikä sopi meille loistavasti. Ei ollut liiemmin…
Suksitellaanko taas? Luistelukentälle tai isompaan pulkkamäkeen lähtö ei ole saanut meillä kovinkaan suurta kannatusta (päinvastoin), joten oli melko yllättävää nähdä pikkutyyppi innostumassa suksista. Ehkäpä taika oli siinä, että kyseisiä kamppeita ei herralle edes tarjottu vaan hän bongasi ne itse pulkan vierestä.Mäkeäkin on laskettu innokkaasti pihaan kolatussa lumikasassa. Ehkä tässä vaiheessa…
Ostin vauvalle pyöräilykypärän ex tempore -meiningillä jo kauan ennen kuin pyöräily oli edes ajankohtaista. Ja hyvä niin, koska pyöräilyvarusteiden ostaminen on pahimmillaan samanlainen suo kuin vaunujen ja rattaiden valitseminen. Vieläkin muistan pyöränistuimen valintaan liittyneen pähkäilyn (ja ärsytyksen), vaikka istuin kotiutettiin meille yli puoli vuotta sitten. Kun olin ensin vääntänyt ja…
Liikuntaan kannustavat lelut ovat mielestäni loistavia, joten sorruin tilaamaan alkukesästä pikkutyypille Micro Mini2go Deluxe Plus -potkumopon. Hermo meinasi kyllä mennä ennen kuin sain tilauksen edes lähtemään, koska tuo nimihirviö erilaisine ominaisuuksineen aiheutti valinnan vaikeutta. Jotenkin niin se taisi mennä, että deluxe on uudempi versio jostain ja plussa tarkoittaa mukana olevaa…
Geokätköily on niin sosiaalinen tai epäsosiaalinen laji kuin sen harrastaja haluaa siitä tehdä. Itse suosin kätköilyssä nimenomaan omassa ja tutussa seurassa ulkoilua ja uusiin paikkoihin tutustumista. Noin viiden vuoden harrastelun aikana onkin tullut käytyä miiteissä vain kahdeksan kertaa ja näistäkin kaksi on ollut isoja Mega-tapahtumia, joissa on voinut kiertää virikepisteitä…
Helteinen elokuun sunnuntai ja uusi geokätkötraili lähimaastossa. Ei siis liene vaikea arvata, mihin suunnistettiin pikkutyypin päikkäreiden jälkeen. Kiipulan pinkaisuksi nimetty kätkörupeama sisälsi 11 purkkia, joiden etsimiseen saatiin kulumaan reilut pari tuntia. Pikkutyyppi ehti maistella etsinnän lomassa mustikkaa, metsämansikkaa, vadelmaa, puolukoita ja eväitä. Traili toimi hyvänä palauttavana lenkkinä eilen järjestetylle Community…
Viime viikonloppu pyörittiin Lahdessa geokätköillen, koska Askotalon Torille oli pistetty pystyyn Mega-tapahtuma Mastojen Loisteessa. Idea osallistumisesta saatiin jo kuukausia sitten, vaikka etukäteen kätköilyreissu vauvan (9 kk) kanssa vähän mietityttikin. Loppujen lopuksi reissu sujui varsin hyvin. Pääkallopaikalla hengailun sijaan keskityimme ympäri Lahtea ripoteltujen lab-kätköjen etsintään ja viikonlopun aikana selätimmekin kokonaan neljä…
Meidän pikkutyyppi aloitti ensimmäisen harrastuksensa viime viikonloppuna. Toisin sanoen, herra 6 kk pääsi käymään ensimmäistä kertaa geokätköllä. Kohteeksi valikoitui lähialueelta ratkaistu mysteeri. Luonnollisesti konkreettinen purkin tähyily jää vielä muun etsintätiimin kontolle, mutta ainakin ensimmäisen kätkön löytyminen kirvoitti myös pikkutyypin kasvoille iloisia virnistyksiä. Lisäksi kätköillessä saa mukavasti ulkoilmaa, näkee vaihtuvia maisemia…
Ulkoilu on ollut viime kuukausina harvinaista herkkua, koska kyyditettävä on huutanut painokkaita vastalauseita vaunuihin laitettaessa. Kovien pakkasten, pimeiden päivien ja pahimpien lumimyräköiden aikaan asia ei vielä niin kauheasti harmittanut, mutta valon lisäännyttyä ulkoilmaa on alkanut olla ikävä ihan tosissaan. Sunnuntaina asiaan saatiin kuitenkin pienen lenkin pituinen parannus, kun lähdettiin testaamaan…
Eilinen itsenäisyyspäivä (ja odotuspäivä rv39+2) vietettiin lähimaisemissa muutamia geokätköjä etsiskellen. Kotinurkilta ei loppujen lopuksi tarvitse lähteä kovinkaan kauas löytääkseen uusia lenkkireittejä ja hienoja maisemia. Kätköilyreippailu on siitä mielenkiintoinen laji, että tasaisin väliajoin ajautuu tilanteisiin, joissa saa yrittää ihan tosissaan esittää täysijärkistä. Normaalilenkkeilijöistä voi näyttää hivenen oudolta, kun toiset poikkeavat kuntopolulta…
Massatapahtumat eivät ole yleensä ensimmäisenä meikäläisen kohdelistalla, mutta tänä viikonloppuna suunnaksi otettiin Haapajärven megatapahtuma: Pull Together Mega Finland 2018. Kyseessä oli siis geokätköilytapahtuma, johon osallistui yli 500 alan harrastajaa (ilmoittautuneita näkyi olleen yli 900). Käytännössä tämä tiesi viitisen tuntia autoilua sekä perjantaina että sunnuntaina, ja lauantaina eli itse tapahtumapäivänä taidettiin…
Iso osa päivästä kului (taas) vaihteeksi geokätköjen kimpussa. Tällä kertaa vuoron saivat lähialueiden hajakätköt. Moni purkki oli jo paikannettu siinä vaiheessa, kun itse sain kameran irti kukkasista tai muista rehuista. Saldo taisi olla 26 kätköä mukaan lukien muutama multikätkö.
Ylimääräisestä vapaapäivästä piti ottaa tavalliseen tapaan kaikki irti. Aikaisin ylös ja hiihtämään siis. Tällä kertaa tutustumisen kohteena oli läheinen Riisitunturi. Loppupäivä puolestaan kului kätköilymiitissä sekä kätköjä etsiessä. Ja tattadaa, tänään näki päivänvalon ihka ensimmäinen oma kätkö!
Meneillään on mielenkiintoinen yhdistelmä perus työviikkoa sekä mökkielämää. Päivät menevät pakertaessa kuten yleensäkin, mutta iltaisin ohjelmassa on hiihtämistä, saunomista, makkaranpaistoa sekä kätköpaikkojen katselmuksia täysikuun valossa 🙂 Lähestyvä pääsiäinen on tuomassa muutaman kaivatun vapaapäivän. Vielä seitsemän tuntia urakointia huomenissa ja edessä olisi huima viiden päivän vapaaputki. Blogi elelee tällä hetkellä melkoista…
Neljäs pohjoisen viikko hujahti ohitse. Mukaan mahtui perustyöpäivät ja vähän ekstraa… * Alkuviikkoa väritti punaiset kasvot ja turvonneet silmäluomet, kun jonkin sortin allerginen reaktio iski päälle kesken työpäivän. Onhan noita tilanteita ennenkin koettu, mutta kyseinen isku oli ensimmäinen näillä leveysasteilla. Ei kiva. Tapauksesta johtuen päätin laittaa pannaan kaikki ylimääräiset kasvovoiteiden testailut ja…
Posion luontonähtävyyksiä selvitellessä ei voi olla törmäämättä Korouomaan. Kyseessä on rotkolaakso, jossa voi näin talvisin bongailla jääputouksia viiden kilometrin Koronjää-patikkareitin varrella. Harha-askeleita ei kannata pahemmin ylläpidetyltä reitiltä ottaa, koska polun vieressä humpsahtaa hyvin nopeasti syvälle hankeen. Matkaa reitin lähtöpisteeseen on Posiolta reilut 30 kilometriä Rovaniemelle päin. Ensimmäinen vastaan tullut putous oli…
Jopas oli viikko. Joka päivä jotain uutta. Joka päivä jotain hukassa. Ensimmäinen viikko uudessa työpaikassa ja uudella paikkakunnalla hujahti ohi hetkessä. Muuton jälkeen hujan hajan jääneet pikkutavaratkin ovat vielä vähintään yhtä sekalaisessa tilassa kuin viikko sitten. Huomisesta alkaen olisi ehkä aika skarpata (edes vähän), koska jatkuva tavaroiden etsiminen alkaa hiljalleen…
Viime sunnuntaille osui sopivasti sekä vapaapäivä että aurinkoinen sää, joten olosuhteet suorastaan yllyttivät bongailemaan kätköjä metsäisistä maisemista. Kaiken kaikkiaan kätköjä löytyi 22 kappaletta ja aikaa niiden etsimiseen meni vaatimattomat 5 tuntia ja 42 minuuttia. Matkaa poluilla ja polkujen ulkopuolella kertyi 13.8 kilometriä. Ei muuten pitäisi koskaan ajatella, että juuri nyt…
Viikon ainoa vapaapäivä. Mihin sen oikein kuluttaisi? No kalastamiseen tietysti. Evolla. (En edes muista, koska olisin viimeksi ollut onkireissulla.) Päivän luvut: Liikkeelle klo 6.25. Kalastusta noin kahdeksan tuntia. Saaliiksi kaksi kirjolohta (1025 g ja 430 g) ja pari desiä puolukoita. Reissussa bongattiin myös seitsemän geokätköä. Evääksi paistettiin kymmenkunta lättyä.
Ensi viikolla on tentti, joten lienee helppo arvata, mihin kului lauantai. Ja mihin tulee kulumaan sunnuntai… Kuvat ovat aamuiselta lenkiltä. Kaikenlaiset seitit ovat vähintäänkin inhottavia osuessaan kesken matkaa päin näköä, mutta pientareen puolella ne näyttivät melkein kauniilta usvaisessa aamussa. Ja kohtahan sitä saa taas lähteä aamulenkkeilemään…
