Halloween ei ole aikaisempina vuosina pahemmin iskenyt läpi omaan arkeen. Lähinnä on saattanut ärsyttää, kun juhlintaan liittyvä krääsärekvisiitta on lisääntynyt kaupoissa. Tänä vuonna kuitenkin aloitettiin uusi aika ja haettiin arkeen vähän piristystä kauhuteemasta, kun pikkutyyppikin piirrettyjä katsellessaan innostui aiheesta. Pahimmat kertakäyttökoristeet jätettiin sentään ostamatta ja mentiin sen sijaan diy-meiningillä. DIY-haamukoristeet…
Joulu meni jo, mutta muistellaan nyt vielä yhtä itse tehtyä joululahjaa. Saatiin nimittäin toive pikkutyypin maalaamasta taulusta. Sinänsä asia vaikutti helpolta toteutettavalta, koska meiltä löytyy jo useampiakin lapsen maalaamia pieniä abstrakteja teoksia. Tällä kertaa taulupohjan koko oli kuitenkin noin 40 x 40 cm, mikä aiheutti yllättäviä haasteita. Pienistä alustoista pikkutyyppi…
Tänä vuonna lähetettiin ennätysvähän joulukortteja ja vielä vähemmän askarreltiin niitä itse. Muutamia kuitenkin tehtiin, koska ihan kaikkia eivät sähköiset toivotukset tavoita. Ja onhan noissa pienin käsin väkerretyissä korteissa oma viehätyksensä, jos haluaa jotakuta hieman spesiaalimmin muistaa. Korttiprosessin ensimmäisenä päivänä maalattiin, toisena koristeltiin ja kolmantena viimeisteltiin. Hauskat maalattavat korttipohjat löytyivät ohi…
Alkuperäinen idea ei todellakaan ollut tehdä tämän vuoden joulukortteja taaperon kanssa, mutta niin vain päädyttiin maalaamaan, piirtämään, leikkaamaan ja liimaamaan yhdessä. Samalla pikkutyypistä kuoriutuikin melkoinen askartelija. Taapero huolehti tonttujen mekkojen ja lakkien kuosien suunnittelusta ja toteutuksesta. Korttitouhujen lomassa pikkutyyppi (alle 2 vee) kiinnostui myös palavasti saksista ja niin vain harjoitteli…
Ja niinhän minä päätökseni pyörsin, vaikka tein alun perin päätöksen, että en ala väkertää pikkutyypille omin kätösin tuttinauhaa silikonihelmistä. Suurin syy tähän oli se, että en halunnut stressata nauhojen kestävyyden kanssa. Lisäksi en pitänyt ajatuksesta tilata lisää helmiä, kun olin juuri vaivalla saanut ajettua alas lasihelmivarastojani. Pikkuherra sai kuitenkin tehtyä…
Tänä vuonna viimeiset joululahjat pääsivät pakettiin noin pari viikkoa ennen aattoa, joten aika hyvin säästyttiin viime hetken lahjapaniikeilta. Tavarasta ei ole nykypäivän kaupoissa pulaa, mutta silti lahjojen keksiminen alkaa olla vuosi vuodelta vaikeampaa. Mietintää ei auta yhtään netin tarjoamat lahjakoneet, blogien lahjavinkit tai lehtien lahjatyrkytyskollaasit, koska suurimmalla osalla lahjojen saajista…
Helmilaatikot tuli jo jokin aika sitten pakattua parempaan talteen, mutta vielä löytyi tämän vuoden arkistoista muutama julkaisematon tekele. Tai no, viime aikoina ei ole enää edes ollut tapana kuvata saati tuupata blogiin näytille kaikkia väkerryksiä, mutta osa kumminkin. Aikaisemmin erikseen pystyssä ollut helmiblogi oli jotenkin loogisempi paikka täyttää loputtomilla helmikuvilla…
Vaihteeksi muutama kuva helmistä ennen kuin remppa- ja rakennusraportointi jatkuu. Tänä vuonna ei olekaan ollut liiemmin innostusta (saati aikaa tai jaksamusta) helmien pyörittelylle, mutta maanantaina alkanut kirppisrupeama tsemppasi hieman tyhjentämään helmivarastoja. Myyntipöydän koristeeksi tuli väkerrettyä tuttuja avainkaulanauhoja (joiden takaa kuvissa vilahteleekin jo uusi terassi). Kunnon väri-ilottelun sijaan sävyiksi valikoitui tällä…
Askartelu (tai ylipäätään minkäänlainen väkertely) ei ole hetkeen mahtunut arjen aikatauluihin. Tai no, rempan jälkikaikuja ja pientä helmeilyä on ollut ohjelmassa tasaiseen tahtiin, mutta ne ovat niin kaukana leikkaa-liimaa-askarteluista, että niitä ei lasketa. Äskettäin tuli kuitenkin vastaa sen verran vinkeä ja lopputulokseltaan hyödyllinen askarteluidea, että oli pakko ottaa sakset kauniiseen…
Tässä näitä taas olisi. Erivärisiä palleroita metallivaijerissa. Kuinkakohan monta (kymmentä tai sataa) metriä helmiä pitää pujotella yksi toisensa jälkeen ennen kuin tähän hommaan kyllästyy? Sitä odotellessa… Tällä hetkellä helmeily on juuri sopivan yksinkertaista toimintaa toisinaan tehtäväksi töiden ja nukkumisen välissä.
Vaihteeksi pari korukuvaa tällekin puolelle. Ihan vain sen takia, että nuo Swarovskit sädehtivät niin kivasti auringossa 🙂 Tällaiset keskellä viikkoa olevat vapaapäivät ovat aika ”hassuja” vuorotyöhön tottumattomalle. Ei olisi kyllä mitään sitä vastaan jatkossakaan, jos työajat olisivat jotain muuta kuin kahdeksasta neljään ma-pe…
