Aletaan olla taas siinä vaiheessa vuotta, kun pitää olla tarkkana. Ellei jouluisista asioista nimittäin ala jo hiljalleen nautiskella pienissä erissä kerrallaan, joulu hujahtaa ohi ennen kuin ehtii edes tajutakaan. Ja toki jouluvalmisteluidenkin kanssa pääsee helpommalla, kun niitä tekee alta pois vähän kerrassaan. Itselläni on jo useamman vuoden ollut joulun suhteen…
Ei kai siitä vielä kovin monta vuotta ole, kun leivoin mielelläni ilman ohjeita. Tai sitten en ainakaan periaatteesta noudattanut ohjetta ihan pilkulleen, vaan tein pieniä variaatioita tai jätin ainakin ainesten tarkat mittaukset tekemättä. Olettaisin, että yksi syy moiseen meininkiin oli se, että usein lähdin liikkeelle jostain ei-gluteenittomasta ideasta ja vehnäjauhon…
Niin sitä vain leivottiin piparit tänäkin vuonna, vaikka joka kerta urakan jälkeen mietin prosessin järkevyyttä. Leikki-ikäisen sai helposti innostettua projektiin mukaan, mutta käytännössä pikkutyypin kiinnostus jaksoi riittää lähinnä taikinan maisteluun. Herra alkaa olla myös jo varsin näppärä ajatuksissaan, koska viimeisen mausteen kohdalla hän ei enää halunnut kaataa valmiiksi mitattua jauhetta…
Pitäisikö tehdä taaperon synttärikakuksi piparkakkutalokylä, josta jokainen kahvittelija saisi oman pikku mökin syödäkseen? Ja tekisikö piparkakkutaikinasta saman tien gluteenittoman ja kanelittoman, jotta se sopisi kaikille? Yllä olevat ideat ovat esimerkkejä ajatuksista, joiden tietää olevan huonoja jo ennen kuin ajatus on ehtinyt edes kunnolla loppuun asti. Välillä ei voikaan kuin ihmetellä,…
Vasta hetki sitten laskeskelin jouluun olevan noin kolme kuukautta, mutta jonnekin se aika on taas juossut. Onneksi joulujärjestelyiden suhteen ei kuitenkaan tule kiirettä, koska meillä ei ole mitään ehdottomia perinteitä noudatettaviksi. Jokainen juotu glögilasi, askarreltu kortti, paistettu kinkku, paketoitu lahja ja leivottu piparierä on vain plussaa muun arkisen aherruksen lomassa….
Olihan hurjat juhlat. Pikkutyyppi nukahti poikkeuksellisesti syliin jo ennen kuin viimeiset vieraat ehtivät iltapäivällä ulos ovesta ja näitä unia jatkuikin sitten lähes katkotta yhdeksän tuntia. Yhdeksän tuntia! Ja pienen aamuöisen ryömintätuokion jälkeen unta jatkettiin vielä aamuun asti. Jos parin tunnin kahvitteluista seuraa tällaiset unet, niin pitäisi ottaa viikoittaiset kahvikutsut tavaksi. Alkoi…
Hah. Tulipa tuossa yksi päivä (taas) mieleen, kuinka vaihdoin syksyllä 2016 blogin nimeksi Astetta rennommin. Tuolloin alkoi uusi ajanjakso teemalla opiskeluiden jälkeen ja odotin sitä, että töiden jälkeen ei tarvitsisi enää lukea tentteihin tai viilata väitöskirjaa. Oletuksena oli, että aikaa vapautuisi kaikenlaisille pienille harrastusjutuille sekä ex tempore -ideoille ja blogi täyttyisi arjen…
Onko meillä tyllaa? Mitä? Onko meillä tyllaa? Mikä? Tylla. Mikä se on? Kyseinen keskustelu käytiin läpi muutamaan kertaan ennen kuin munkkitalkoot pääsivät torstaina käyntiin. Ja ei, ei löytynyt tyllaa ennestään kaappien kätköistä (mutta nyt löytyy). Berliininmunkit eivät ole gluteenittoman ruokailijan yleisin herkku, joten isän bongaama munkkiohje Kodin Kuvalehden erikoisnumerosta piti…
Alkuviikon parin ympäripyöreän työpäivän jälkeen ei mieli meinannut osata olla aloillaan näin vapaailtana. Puuhastelun puutetta paikattiin tekemällä ensimmäinen omenapiirakka oman pihan ompuista. Enpä olisi vuosi sitten tainnut uskoa, että oma piha omppuineen olisi näin lähellä…
