Vanhat puolapuut kotisalin kaunistukseksi
Viime talvena iski kauhea hinku saada omat puolapuut. Eikä mitkä tahansa puolapuut vaan juuri sellaiset, joilla ainakin aikoinaan oli vuorattu koulujen liikuntasalien seinän vierustat.
Pienen kyttäyksen jälkeen kierrätyssivuston huutokaupassa onneksi tärppäsi, ja pari puolapuita lähti matkaan varsin kohtuulliseen hintaan. En päässyt itse hakureissulle mukaan, mutta kuuleman mukaan jämäkät Karhun puolapuut sai ihan itse irrotella autioituneen oppilaitoksen salin seinästä.

Koska puolapuut päätettiin sijoittaa kotisalin puolelle (eli varaston päätyyn), niiden ilme sai jäädä suosiolla vähän kulahtaneeksi. Pintaa vain hieman hiottiin ja päälle laitettiin uusi lakkakerros. Tärkeintä lienee, että käsittelyssä saatiin kaikki vanhat purkat irti puolista.

Puolapuita lyhennettiin kauttaaltaan alareunasta ja lisäksi toinen puoli pätkäistiin yläreunasta siten, että vieressä oleva ikkuna mahtuu jatkossakin aukeamaan.

Ja siellä ne nyt ovat. Omat puolapuut. Eihän niitä toki ole ehditty käyttää vielä oikein mihinkään ja lapsikin on innostunut kiipeilemään varsin satunnaisesti.

Jotain hauskaa näissä puolapuissa kuitenkin on…