Lisää terassia ja valokatoksen rakentaminen

Kun terassin rakentamisen ja markiisien asennuksen jälkeen luin paikallisia uusia ohjeita, joiden mukaan takapihojen maksimissaan 15 neliömetrin valokatteet eivät enää vaadi toimenpideluvan hakemista, nosti pieni ärsytys päätään. Niin kivat ja käytännölliset kuin terassimarkiisit ovatkin, ne eivät kuitenkaan suojaa ulkokalusteita jatkuvasti sateelta toisin kuin kiinteästi rakennettu katos.

Tuolloin puolileikilläni ehdottomani idea, että voitaisiin rakentaa vielä pieni katos markiisien viereen (varastojen ovien ylle) ohitettiin vähin äänin. Sittemmin ajatus on kuitenkin aina välillä nostanut päätään ja jostain syystä se eskaloitui tänä syksynä. Ensin taisi tulla hinku saada uudet terassikalusteet ja sen jälkeen tarve saada kalusteet suojaan, jotta niiden käyttö olisi mukavaa sateenkin jälkeen.

Ja niin alkoi pikapäätöksellä terassin laajennus ja valokatoksen rakentaminen. Olisihan sitä tietysti ehtinyt ensi keväänäkin pakertaa, mutta kuka tietää, mihin lie enää varaa ensi talven sähkölaskujen jälkeen.

Yllä näkyy lähtötilanne, jossa oltiin hiekkalaatikon siirtämisen ja aikaisemman terassiportaan purkamisen jälkeen.

Tällä kertaa pohjatyöt oli jo melko mukavasti valmiiksi hoidettu, kun alueella oli soraa alla ja kivituhkaa päällä, eikä roudan oleteta tekevän alueella kovin kummoisesti kiusaa.

Aikaisemmin rakennettu terassi on nostettu kunnolla ilmaan maasta, mutta jatko-osuus päätettiin jättää astetta matalammaksi ihan jo ovienkin takia.

Kestopuiden ostaminen loppusyksystä oli yllättävän tympeää hommaa. Jäljellä tuntui olevan vain ne kierot, vinkurat ja vänkyrät puut, jotka eivät ole koko kesänä kelvanneet kenellekään. Parhaimman saaliin taisikin löytää pikkutyyppi, joka keräsi puupinojen välissä olevia pikkutikkuja omiin projekteihinsa.

Ja kävipä työmaa välillä melkein hiekkalaatikostakin.

Tavallisesti valokatteen toinen reuna kiinnitetään seinään, mutta meille oli alusta asti selvää, että katos ja sen rakenteet pidetään irti talosta. Toki katteen suunniteltiin menevän vähän limittäin talon katon kanssa, ettei katteen alle pääse satamaan raosta vettä sisään.

Aika moneen kertaan käytiin pihalla mittailemassa ja suunnittelemassa ennen kuin uskallettiin lyödä lukkoon katoksen tolppien paikat. Onneksi vaikuttaa siltä, että tolpat eivät häiritse ovien käyttöä ja katoksen alle mahtuu ihan kätevästi pöytä ja useampi tuoli.

Valokatteen alle tuleva runkorakenne vaikutti ohjeisiin perehtyessä melkoiselta tikkukasalta (puuta ristiin rastiin päällekkäin useammassa kerroksessa), mutta pienen totuttelun jälkeen lopputulos on silmälle yllättävänkin menettelevä.

Aaltomainen valokate oli projektin alkuvaiheessa silmälle myös melko ehdoton ei, kunnes asiaan tutustumisen jälkeen valinta kuitenkin kääntyi aaltomaiseen polykarbonaattilevyyn. Kennolevy olisi tuntunut tuhlaukselta, koska ulkotilaa ei ole tarkoitus lämmittää, ja toki valokin tuntui kulkevan mukavammin ohuen levyn läpi.

Valkoinen ränni ja syöksytorvi tarvikkeineen maksoivat enemmän kuin edullisin vastaava musta setti, mutta valkoinen systeemi maastoutuu kyllä ehdottomasti paremmin rakennelmaan.

Toiselle reunalle tehty näkösuojaseinä jäi vielä kaipaamaan muutamaa rimaa, mutta niiden laittaminen jää kyllä jo ensi vuoteen.

Ei voi taas kuin ihmetellä näitä ideoita… Lopputulos on kuitenkin niin mieleinen, että onneksi ryhdyttiin tähänkin urakkaan. Vielä on menossa laattojen asennus terassin reunoille ja saa vain nähdä, mitä seuraavaksi keksitään.