Uusi maisema ilman muuttoa

Tämän vuoden takapihasuunnitelmiin kuului koivun kaataminen, vaikka puu olikin omalla tavallaan kaunis ja sopi maisemaan mukavasti. Kaadon puolesta puhui se, että viime vuonna pihalta kaadettu samanoloinen koivu paljastui rungostaan lahoksi.
Yritin myös ajatella, ettei yhden puun kaataminen vaikuttaisi maisemaan ihan hirmuisesti, koska taustalla olisi kuitenkin tiivis kuusimetsä.

Näistä maisemista siis lähdettiin projektiin:

Kaadettuna puu ei vaikuttanut ollenkaan niin pitkältä kuin pystyssä ollessaan. Ohuita oksia oli sen sijaan paljon enemmän kuin äkkiseltään osaisi kuvitella.

Vaikutus maisemaan ei tässä vaiheessa tuntunut vielä kovin dramaattiselta, vaikka jotain tuntuikin puuttuvan aina takapihalle vilkaistessa.

Reilu viikko koivunkaato-projektin jälkeen sain kesken työpäivän kuvan takapihasta, jonka yhteydessä oli viesti: Näyttääkö vaan vai onko kaupungin metsästä käyty kaatamassa puita?

Ja öh… kyllä, meidän takapihan maisemasta oli kadonnut metsä. Se siitä suojaisasta kuusiseinämästä, jota niin mielellään katselin ja tasaiseen tahtiin ihailin.

Eihän tuo metsä toki meidän ollut, mutta jotenkin sen oli ajatellut pysyvän siinä aina. Tai ainakin vähän pidempään.

Onneksi kaupungin sivujen mukaan alueelle oli suunniteltu metsänhoidollisia toimenpiteitä, joten todennäköisesti ei sentään jouduta katsomaan tulevaisuudessa rakennustyömaata.

Nopean googlailun mukaan kuusi varttuu tukkipuuksi noin 60-70 vuodessa, joten lienee syytä alkaa totutella uuteen näkymään ja keskittyä asian positiivisiin puoliin:

• Saatiin uusi maisema ilman muuttoa.
• Koko takapiha muuttui kerralla aurinkoisemmaksi.
  • Potentiaalisia istutuspaikkoja tuli lisää.
  • Leikkimökki ei ole enää koko kesää varjossa.
  • Ehkä meidänkin takapihalta sulaa jatkossa keväisin lumet yhtä nopeassa tahdissa kuin naapureiltakin.