Tammikuun turhautuminen

Pikkutyyppi sen teki. Esitti täydellisen performanssin siitä, miltä tammikuu mielestäni tuntuu. Esitykseen sisältyi myös kuvista välittymätön eläimellinen huuto.

Ajoituskin oli ihan loistava, koska sain tämän silmieni eteen illalla ensimmäiseksi kotiin palattuani (juuri kun olin kotimatkalla manannut mielessäni tammikuun pimeitä aamuja ja vielä pimeämpiä iltoja). Voisin vaikka vannoa, että talvikuukausien vuorokausissa on vähemmän tunteja kuin kesäpäivissä.

Pikkutyypillä ei sen sijaan ole ollut mitään talvea tai tammikuuta vastaan. Lumi vaikuttaa vetävän vertoja hiekkalaatikolle ja pimeys on oiva syy käyttää otsalamppua. Niinpä huudon loputtua kartiota ojennettiin minulle hymyssä suin ja kirkkain silmin: Haluatko sinä äiti kokeilla?

Ja halusinhan minä.