Viime kesän suosikkikukka – Keijunmekko

Jatkuva sade ja nollan tuntumassa seilaava sää surkastuttavat pihan lumikasoja siihen malliin, että mieli alkaa jo odottaa kevättä. Yritän kuitenkin olla vielä uppoutumatta liikaa ensi kesän puutarhasuunnitelmiin, jotta ideat eivät vallan karkaa käsistä. Jotain vihreää teki kuitenkin mieli ajatella, joten suuntasin muistelut viime kesän kukkayllättäjään.

Nappasin viime keväänä uuteen säleikölliseen kukkalaatikkoon pari monivuotista köynnöskasvia sillä ajatuksella, että jatkossa ei tarvitsisi joka vuosi ostaa uusia taimia. En kuitenkaan uskonut, että vähän ressukan näköisestä kärhöstä tai pikkuisesta muratista olisi täyttämään koko säleikköä, joten ostin varmuuden vuoksi myös muutaman yksivuotisen kasvin. Niistä toinen oli keijunmekko, joka osoittautui vallan mukavaksi tuttavuudeksi.

Keijunmekko joutui ulos multaan melko aikaisessa vaiheessa kevättä, mutta vähän viileämpikään ilma ei onnistunut sitä lannistamaan. Se kasvoi alusta asti vauhdilla korkeutta ja teki samalla paljon kauniita mekkoja.

Omissa silmissäni punainen ja mekkoa muistuttava kasvin osa on kukka, mutta juuri lunttasin, että tuo osuus onkin oikeastaan varsinaisen kukan suoja. Itse kukka kasvaa hetken ajan mekon sisällä ja näyttää vähän tummanvioletilta torvelta. Onneksi teriön (eli oikean kukan) pudottua verhiö (eli ihana mekko) jää vielä pitkäksi aikaa paikoilleen. Viimeiset mekkoset kaunistivatkin takapihaa marraskuun alkuun asti.

Koska monivuotisista köynnöskasveista ei todellakaan ollut pahemmin iloa tänä vuonna, niin onneksi keijunmekolla oli kaverinaan myös mustasilmäsusanna. Se lähti kasvuun vähän hitaammin, mutta loppusyksystä nämä kaksi kasvia kasvoivat jo kilpaa toistensa ympärille.

Keijunmekko kiinnittyi säleikköön hauskoilla pikkukoukeroilla, kun taas mustasilmäsusanna kietoutui tukeen koko varrellaan niin tiukasti, että osa varsista on vieläkin kiinni säleikössä tuolla lumen keskellä.

Vaikka ihastelin keijunmekkoa kesällä melkein päivittäin, kovinkaan montaa edustavaa kuvaa en kasvista onnistunut nappaamaan. Jostain syystä kamera teki harvoin oikeutta mekkojen hauskuudelle.

Tein taas viime syksynä päätöksen, että seuraavana keväänä sijoitan vähän vähemmän kesäkukkiin. Nyt kuitenkin alkaa jo poltella ajatus uudesta keijunmekosta. Ja ehkä parista miljoonakellosta. Ja ehkä niiden kaveriksi voisi ottaa vielä jotain muutakin…