Saamaton syksy ja marraskuun Valoilmiö

Koko syksyn on ollut jotenkin määrittelemätön olotila. Ei ole ollut varsinaisesti kiire, mutta mieli keksisi koko ajan enemmän tekemistä kuin oikeasti ehtii tehdä. Asiaan voi vaikuttaa osaltaan flunssakierre, koska nyt selvästi sairastetaan edellistenkin vuosien edestä. Välillä ei meinaa ehtiä edellinen tauti edes loppua, kun seuraava jo alkaa.

Ja kun selitysten tielle lähdettiin, niin ajatuskaistaa on varmasti vienyt myös tulevat sähkölaskut. Vielä ei voi tietää, kuinka huono tai hyvä ratkaisu syksyllä solmittu parin vuoden (kallis) määräaikainen sopimus oikein oli. Uuden sopimuksen takia sähkölaskut yli kuusinkertaistuvat ensi vuonna (ellei kulutus vähene). Tämän hetken pörssisähköhinnoilla nousu olisi tosin vieläkin suurempi, koska läheskään kaikkea kulutusta ei olisi mahdollista siirtää yöaikaan. Ja ellei päivittäiset uutiset kalliista sähköstä ole miellyttäneet, niin vaihtoehtona on ollut lukea vielä paljon ikävämpiä juttuja.

Työn ohella suoritettavat (ja aikaisemmin vauhdilla edenneet) etäopiskelut ovat myös olleet kesän jälkeen hunningolla. Kaikki kurssit ovat onneksi jo paketissa, mutta opinnäytetyötä varten ei ole kalenterista löytynyt kuin hajanaisia minuutteja. Ja nuokin minuutit on lähinnä tullut mietittyä, että pitäisiköhän vielä vaihtaa aihetta. No, onneksi ei ole kiire.

Jos olisi ollut yhtään enemmän aikaa marraskuussa, olisin kirjoittanut säästä. Siitä, kuinka ensin saatiin nauttia auringosta ja lämmöstä…

…kunnes alettiin valmistautua talven tuloon vaihtamalla renkaat peräkärryä myöten…

…ja sitten saatiinkin jo ensi lumi, josta otettiin alussa tarkasti talteen joka ikinen hippunen. (Nythän lunta on jo siinä määrin, ettei nastarenkaista peräkärryä taida saada lumivallin takaa tielle ennen kevättä.)

Olisin todennäköisesti kirjoittanut myös kaupungissa olleesta Valoilmiöstä, jota käytiin katsomassa, kun haluttiin saada vähän lisäväriä syksyn pimeyteen.

Ajattelin aikaisesti syksystä alkaen, että tällä kertaa alan nauttia hyvissä ajoin joulusta. Makustelisin sen tunnelmaa hiljalleen ja nauttisin pala kerrallaan, jotta aattoon ei latautuisi ylisuuria odotuksia ja turhaa työtaakkaa. Mutta jotenkin kummasti jouluaatto on jo ensi viikolla, vaikka siihen vasta äsken oli vielä pari kuukautta.