Joulumyyjäisiä ja synttäritunnelmaa

Joulumyyjäisten bongaus ei mennyt tänä vuonna ihan putkeen. Aloitin ilmoitusten etsiskelyn ensin liian aikaisin ja päädyin selailemaan lähialueiden tyhjyyttään ammottavia tapahtumakalentereita. Ja kun muutaman viikon jälkeen palasin asiaan, niin yhtäkkiä kaikki tapahtumat tuntuivat olevan samaan aikaan (tai ainakin päällekkäin jonkun muun menon kanssa). Lopulta tämän vuoden saaliiksi muodostuikin vain kolmet joulumyyjäiset.

HawuJouluun päädyimme jo ihan siitä syystä, että samalla pääsi ihastelemaan Hauhon Vanhan raitin sympaattista miljöötä. Näin jälkikäteen ajateltuna tuolle reissulle olisi pitänyt ottaa pulkka mukaan, jotta pikkutyypillä ei olisi ollut niin kiire pois.

Vanhoja puurakennuksia katsellessa ei tarvitse kauaa miettiä, mistä takapihamme leikkimökki ja vaja ovat saaneet vaikutteita. Jokin vanhoissa puutaloissa kiehtoo. Viime aikoina ajatus pienestä vapaa-ajan mökistä vanhoine piharakennuksineen onkin nostanut toistuvasti päätään. Olisi kiva päästä suunnittelemaan mökkiremppaa ja uusia pihaprojekteja, mutta ei me siellä mökillä koskaan varsinaisesti ehdittäisi olemaan. Ei siis mökkiä meille.

Käväisimme myös Hämeenlinnan joulumarkkinoilla Loimua Areenalla. Kyseiset markkinat eivät ole vielä kertaakaan päässeet yllättämään positiivisesti jouluisuudellaan, mutta jotenkin sinne ollaan useampaan kertaan eksytty. Ehkäpä ensi vuonna valitaan tilalle jotain muuta. Tänä vuonna tapahtumasta ei tullut napattua yhtään kuvaa ja lähinnä mieleen jäi metrilakumyyjän perään haikaillut pikkutyyppi, koska samassa hallissa on joskus aikaisemmin ollut karkkia myynnissä.

Mukavimmat muistot jäi Hämeen linnassa järjestetyistä Tuomaan markkinoista. Mentiin paikalle niin aikaisin, että saatiin auto lähelle parkkiin ja mahduttiin katsomaan hyvin myyjien tarjontaa. Ruuhkan pikkuhiljaa kasvaessa siirryimme linnan puolelle, jonne oli markkinapäivänä vapaa pääsy.

Jouluiseksi koristeltu linna oli mukavaa katsottavaa ja pikkutyyppikin viihtyi, kun sai vapaasti valita kuljettavan reitin. Ei liene yllätys, että linna myös herätti tavallistakin enemmän miksi-kysymyksiä pienessä ihmisessä.

Linnan jälkeen piipahdettiin vielä katsomaan vanhaa vankilaa ennen kuin lähdettiin jatkamaan päivää synttäritunnelmissa.

Meidän tuore 4-vuotias sai lahjaksi muun muassa kellopuhelimen, vaikka sen tarpeellisuutta toki vielä vähän epäiltiin. Käytännössä herra otti kellon toiminnot kuitenkin heti haltuun. Ensimmäinen päivä soiteltiin ja viestiteltiin tiiviiseen tahtiin ja nyt kello laskee ranteessa päivän aikana otettuja askeleita. Lisäksi lapsi on tuntunut sisäistävän hyvin sen ajatuksen, että kellolla saa yhteyden tuttuihin ihmisiin, jos joskus sattuisi tulemaan jokin hätä.

Ja jos ei joulumyyjäisten bongauksen kanssa mennyt tänä vuonna ihan putkeen, niin samaa voi sanoa synttärikakun leipomisesta. Tein jo henkisen muistiinpanoon ensi vuotta varten, että kakku ostetaan sitten poikkeuksellisesti valmiina. Sen verran moneen kertaan pikkutyyppi on muistanut kertoa, että kakku oli pahaa. Onneksi muita herkkuja löytyi senkin edestä…

Similar Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *