Ontelokivien rajaama kaareva terassi

Erilaisissa remppa- ja puutarhakaupoissa käyminen on nykyään melkoisen vaarallista, koska kotimatkalle lähtiessä takaraivoon on saattanut pesiytyä inspiraation poikanen jos toinenkin. Esimerkkinä voisin käyttää erästä reissua Bauhausiin, jonka jälkeen päädyimme haaveilemaan parista ontelokivestä.

Muutaman ontelokiven asentaminen pihapiiriin olisikin ollut varmasti ihan kiva pikkuprojekti, mutta käytettynä bongattu 40 kiven kasa aiheuttikin sitten jo vähän enemmän työtä.

Alun perin varsin multaiset ontelokivet pestiin painepesuria ja juuriharjaa käyttäen, minkä jälkeen jäätiin odottamaan inspiraation jatkoa. Ensimmäinen ajatus oli laittaa ontelokivet pihan jyrkkään rinnekohtaan, mutta jostain syystä idea ei jalostunut käytäntöön asti.

Sitten koitti päivä, kun annoin pikkutyypille luvan alkaa purkaa pihan perällä olevaa vanhaa laudoitusta. Oletin, että hommaan menisi useampi viikko, mutta herra 4-vee otti kuitenkin sorkkaraudan käytön haltuun siinä määrin, että päivän päätteeksi lähes koko laudoitus oli kadonnut.

Ja siitä se ajatus sitten pikkuhiljaa lähti… ehkäpä uusi terassinpätkä voisi olla kaareva ja ontelokivillä rajattu. Käytännössä uuden terassin rajat tuli määritettyä muutaman maahan tökätyn tikun avulla, jotka mallailin paikoilleen summamutikassa ideaa makustellessa.

Sitten vain maa tasaiseksi ja ontelokivet paikoilleen. Pihan muotojen takia ontelokivet eivät ole kauttaaltaan ihan samassa tasossa, vaan niitä piti välillä hieman porrastaa.

Terassin runko tehtiin kakkoskutosesta ja runkopuiden väliin jäävän maan peitin harsolla siinä toivossa, että kansilautojen välistä ei alkaisi puskea rikkaruohoja ainakaan pariin ensimmäiseen vuoteen.

Kansilautana käytettiin samaa vihreää kestopuuta, mitä pihapiiristä löytyy paljon jo ennestään. Vuoden tai parin päästä vihreä on toivottavasti taas jo vaihtunut harmaan sävyihin ihan luonnostaan.

Ontelokivet täytin pihapiiristä löytyneillä kivillä ja muutamiin istutin testimielessä myös kasveja. Valitettavasti paikka ei kuitenkaan tainnut olla ainakaan mehitähtien mieleen, joten saa nähdä, onko niistä ensi kesänä yksikään hengissä.

Syksyn tullen alkoi myös houkutella ontelokivien täyttäminen betonilla. Betoniin voisi latoa päällimmäiseksi kiinni kauneimmat kivet ja roskien poistaminen kivien päältä onnistuisi kätevästi harjaamalla. (Ja niin kuin minä jo ehdin ajatella, että näihin kiviin en kyllä sitten enää koske…)

Terassin alareunaan sommitellut pallotuijat ehtivät heittää henkensä hassusti heti muutama päivä istutuksen jälkeen ja sittemmin niiden tilalle on istutettu hortensia ja patjarikkoa.

Vanhan (pois puretun) laudoituksen jäänteet oli alun perin tarkoitus viedä kaatopaikalle. Lopulta pihalla lojuneet laudat alkoivat kuitenkin näyttää niin sympaattisilta, että niille piti keksiä jotain järkevää jatkokäyttöä. Nyt ne koristavat pihan äärimmäistä takareunaa ja estävät rikkaruohoja kurkottelemasta istutuslaatikkoon.