Takapihan pikkujuttuja – Rajauksia ja kaarrekiviä

Nyt kun omaa pihaa on tullut katseltua vähän tarkemmin jo muutaman vuoden, niin huomio on alkanut kiinnittyä yhä useammin nurmikkoon liittyviin raja-alueisiin. Enää ei huoleta se, etteikö nurmikko kasvaisi, vaan pikemmin se, että nurmikko tuntuu kasvavan ihan kaikkialle. Toki näkemykseni nurmikosta on melko laaja, enkä ole ollenkaan tarkka siitä, onko vihreä väri lähtöisin heinistä, apiloista vai sammaleesta.

Viime kesänä olikin oikeastaan ihan hauska yllätys, kun viivästynyt ruohonleikkuu ei aiheuttanut takapihalle viidakkofiilistä vaan kauniin apilapellon.

Nurmikon (sanan laajassa merkityksessä) vallatessa pihaa on kuitenkin alkanut ärsyttää kaikenlaiset raja- ja reuna-alueet, joita ei pääse suoraan ruohonleikkurilla siistimään. Niinpä yksi menneen kesän teemoista olikin parantaa tilannetta mahdollisuuksien mukaan.

Omenapuun ympärille testattiin pieniä kaarrekiviä, jotka bongattiin sattumalta eräällä naapurikaupunkiin suuntautuvalla reissulla. Kivien määrä jäi tosin vähän pienenlaiseksi, mutta muodostui niistä sentään melko kiva rinkula puuta rajaamaan.

Tämän(kin) projektin kanssa olisi päässyt helpommalla, jos rajaus olisi tullut tehtyä heti puun istutuksen yhteydessä. Nyt piti kaivaa ylös se sama nurmikko, joka kylvettiin viime vuonna istutuksen jälkiä paikkaamaan.

Toivottavasti omenapuun runko mahtuu sille varattuun tilaan vähintään muutaman vuoden. Edellinen puu taisi ainakin ehtiä kaatua vanhuuttaan, ennen kuin sen runko kasvoi tuota rajattua aluetta suuremmaksi.

Toinen rajaustesti tehtiin pihapiirissä jo pidempään pyörineellä vanhalla putkenpätkällä, joka laitettiin rajaamaan hortensian kasvualuetta. Alun perin mietin putken sisäpuolen maalaamista sinisestä mustaksi, mutta lopulta laiskuus (tai hetkellinen ajanpuute) vei voiton ja pihanurkka sai putkesta lisäväriä. Putken ympärille läiskityt ylimääräiset pikkulaatat tuskin tulevat olemaan kovin kummoisia nurmikkovahteja, mutta ne sopivat muuten alueen sekalaisten laattojen kokoelmaan.

Lisäksi hiekan ja nurmikon rajaa päädyttiin vankistamaan jo tutuksi tulleilla rajauskivillä. Aikaisemmin hommaa hoiti kestopuinen kakkosnelonen, mutta se tuppasi kaatumaan pikkutyypin mönkkäriajeluiden seurauksena.

Näin talvea vasten ajatus rikkaruohojen ja ylimääräisten ruohotupsujen kitkemisestä auringon lämmössä ei vaikuta kauhean pahalta, mutta eiköhän mieli taas muutu seuraavaan syksyyn mennessä. Nyt onkin siis hyvä aika alkaa suunnitella lisää pihanhoitoa helpottavia siirtoja ensi kesää varten.