Ison pihalyhdyn rakentaminen
Jo taakse jääneelle kesälle ei oltu etukäteen suunniteltu mitään isompia projekteja, mutta olisihan sitä pitänyt jo tietää, että ex tempore -meiningilläkin saadaan aikaiseksi kiirettä ja vilskettä pihaprojektien ympärille useammaksi kuukaudeksi. Itse asiassa vauhtia on riittänyt viime päiviin asti siinä määrin, että vasta nyt alkaa olla aikaa valokuvien läpikäymiseen ja asioiden ylös kirjailuun.
Yksi menneen kesän ex tempore -projekteista oli ison pihalyhdyn rakentaminen. Ajatus lyhdystä syttyi siinä samalla, kun mallailin mielessä uuden tuija-aidan paikkaa. Lyhty olisi sopiva päätepiste aidalle ja samalla siitä saisi vähän valoa pimeyteen syksyn alkaessa.
Ennen projektiin ryhtymistä näin mielessäni selkeän vision lyhdystä – sen koosta, tyylistä ja väreistä. Saatoinkin olla suunnitteluvaiheessa hieman outo näky pihalla mittanauhan kanssa heiluessa, kun yritin mittailla mielessä näkemäni lyhdyn todellisia mittoja. Menetelmä kuitenkin toimi, koska lopputuloksesta tuli juuri sopivan kokoinen (noin 120 cm korkea ja 40 cm leveä).
Suunniteluun käytettävä aika on nykyään kuitenkin sen verran rajallista, että mitään tarkkoja piirustuksia ei tehty, vaan projekti eteni omalla painollaan vaiheesta seuraavaan. Toisin sanoen, ongelmia ratkottiin sitä mukaa, kun niitä ilmeni. Käytännössä tämä tarkoitti pieniä lisäsahauksia aina silloin tällöin, jos ensimmäinen ajatus ei osoittautunutkaan kaikkein käytännöllisimmäksi.
Materiaalit haalittiin kasaan omista nurkista, joten siinä mielessä projekti tuli varsin edulliseksi. Ihan nopeaksi ei urakkaa kuitenkaan voi väittää, koska pieneenkin rakennelmaan sai menemään yllättävän monta palikkaa ja vähintään kahden maalikerroksen sutiminen joka pintaan otti myös oman aikansa. Onneksi käytössä ollut talomaali (no okei, peittävä puunsuoja-aine) käyttäytyi yhtä ihanasta kuin aina ennenkin ja vähän rennommallakin otteella sai aikaiseksi nopeasti siistiä jälkeä.
Kaikenlaiset remppa- ja rakennusprojektit ovat mukavia siinä mielessä, että niissä näkee kättensä jäljen ja oppii uusia asioita. Yksi varsin tehokkaasti oppimani asia on se, että en pidä kattohuovan kanssa työskentelystä. Huopa on ikävän karkeaa ja vaikeaa leikata eikä se aina ihan helposti taivukaan haluttuun muotoon. Onneksi oli pikkutyyppi apuna, niin saatiin huopa paikoilleen ja lyhdylle vedenkestävä katto.
Alkusyksyn ajan lyhtyä on valaissut aurinkokennovaloketju, jonka kenno oli alun perin tarkoitus kiinnittää suoraan katon toiselle lappeelle. Lopulta ei kuitenkaan raskittu tehdä kattoon reikää pikkuruisen valokennon takia, vaan päätettiin sijoittaa se reunaan töröttämään. Jos joskus löydetään vähän isomman kennon omaava valonlähde, niin mietitään asiaa sitten uudestaan.
Kuvassa (alla) lyhty yhden valoketjun voimin valaistuna. Sittemmin lyhty on saanut lisävaloa kahdesta paristoilla toimivasta kynttilästä. Pienet säädöt lyhdyn valaistuksessa pääsee helposti tekemään katon kautta, jonka toisella reunalla on saranat ja toisella lukko. Isompia säätö- ja siivousoperaatioita varten yksi ikkunaristikoista kiinnitettiin ruuveilla, jotta sellaisenkin saa tarvittaessa irti kohtalaisen helposti.
Rakennelmalla itsellään on jo melkoisen paljon painoa, mutta varmuuden vuoksi lyhty vielä ruuvattiin kiinni sen alustana toimivaan betonilaattaan.
Lopputuloksesta tuli mielestäni kiva. Kunhan tuijat vielä joku päivä kasvavat lyhtyä reippaasti korkeammiksi, niin näkymä alkaa muistuttaa kuvittelemaani…