Naimisiin maistraatissa keskellä kylmintä talvea
Valkoinen mekko, korkeat korot, kaunis kimppu, juhlava kirkko, aurinkoinen sää… Siinä muutamia asioita, jotka tulevat ensimmäisinä mieleen sanasta häät. Onkin melko mielenkiintoista, että päädyimme varaamaan ajan maistraattiin (tai pikemminkin digi- ja väestövirastoon eli dvv:hen) helmikuulle. Virastossa vierailun jälkeen kahvitimme molempien perheet kotosalla, mikä tuntui juuri ja juuri soveliaalta vallitsevissa olosuhteissa.
Talvi ja kylmyys pitivät huolen siitä, ettei tullut mietittyä pahemmin pukeutumista, kampausta tai hääkimppua. Jalkaan piti kuitenkin laittaa talvikengät ja mekon päälle monta lämpökerrosta. Pipokin olisi kannattanut pukea, koska pakkanen paukkui ja matkalla lähimmältä löydetyltä parkkipaikalta virastoon ehdimme muuttua melkein lumiukoiksi.
Juhlien typistyminen pieneen kahvitteluun teki puolestaan tarpeettomiksi kaikki ajatukset hääjuhliin liittyvistä projekteista. Eipä siis tullut suunniteltua hääkutsuja, väkerrettyä koristeita, mietittyä ruokalistaa, pähkäiltyä ohjelmaa tai palkattua kuvaajaa.
Harmittaako?
Ei.
Jostain syystä on tullut aikaisemmin kuviteltua, että olisi normaalimpaa varata kirkko ja järjestää isot hääjuhlat kuin marssia maistraattiin ja juhlia pienesti tai ei ollenkaan. Jatkossa ajatukset menevät luultavasti toisin päin eli ennemminkin ihmettelen ihastelen niitä, jotka jaksavat suunnitella suuria (ja kalliita) juhlia vuoden tai pari ennen H-hetkeä.
Naimisiin menon ei siis tarvitse olla kallis projekti. Meillä hinta muodostui suurimmaksi osaksi sormuksista, joiden hankinnasta kirjoittelin jo aikaisemmin. Olin myös ostanut jokin aika sitten uuden mekon (hyvällä alennuksella tietenkin) ihan vain varmuuden vuoksi, jos olisi sittenkin juhlittu isommin tai haluttu otattaa valokuvia juuri nyt.
Kahvipöytään leivoimme vähän suolaista ja makeaa. Lisäksi hankimme valmiin kolmen suklaan gluteenittoman moussekakun (jonka viimeisestä palasta muistin napata kuvan) ja Kultasuklaan ihania Anemone-konvehteja, jotta tarjoilu edes vähän poikkeaisi meidän remppakahveista. Koristeen virkaa sai toimittaa yksi pieni kukkakimppu, joka ilahdutti keväisine väreineen vielä useamman hetken juhlapäivän jälkeenkin.
Tässä vielä näkymät, joihin meidän alun perin kesälle suunnitellut takapihapippalot vaihtuivat. Koronasta ja sen aiheuttamasta epävarmuudesta johtuen pidimme mukavampana vaihtoehtona juhlia pienesti ennemmin kuin isosti myöhemmin. Eipähän tarvitse jossitella aikataulujen kanssa.
Ja kyllä, pidimme maskia myös vihkimisen aikana. Eipä ollut paljon tarvetta peilailla ennen H-hetkeä 😀
