Lapsen suosikkilelut ulkoleikkeihin

Lasten on arvioitu saavan nykyaikana 70 uutta lelua vuodessa. Pikkutyyppi on nyt neljä vuotta, joten tuolla tahdilla leluja olisi kertynyt nurkkiin 280 kappaletta. Kuulostaako älyttämältä? Ehkäpä, mutta tarkemmin ajateltuna ei ole ollenkaan mahdotonta. Yksistään pikkuautoja alkaa olla hyllyssä jo sata ja siihen vielä kaikki muu roina päälle.

Aluksi oli tietysti tarkoitus hankkia leluja maltillisesti, jotta ei hukuttaisi tavaraan, lapsi malttaisi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, eikä tilikään tyhjenisi niin vauhdilla. Mutta sitten arki puuttui peliin ja lapsen innostus leluhyllyjen keskellä tarttui. Ja tässä sitä nyt ollaan.

Lelujen hankkiminen ei ole kuitenkaan ollut yhtä suurta juhlaa. Olin aluksi jopa hieman pettynyt, kuinka vähän lelut ovat kehittyneet muutamassa (kolmessa) vuosikymmenessä. Lähinnä turhaa elektroniikkaa on saatu tungettua joka vempeleeseen. On ehdottomasti helpompi löytää kymmenittäin halpoja kauko-ohjattavia autoja kuin yksi laadukas autolelu ilman pattereita tai ladattavaa akkua. Lisäksi monet lelut ovat muuttuneet entistä heppoisemmiksi. Ihan kuin olisi viimeiset vuosikymmenet mietitty askel kerrallaan, mistä voitaisiin vielä säästää (ja pitää hinta kuitenkin ennallaan tai mielellään vielä nostaakin).

Lapsen kanssa leluja on tullut katseltua konkreettisesti kauppojen hyllyiltä, mutta itsekseni olen tutkinut lähinnä verkkokauppojen valikoimia. Olenkin varmaan käyttänyt elämästäni jo luvattoman paljon aikaa lelujen ominaisuuksista lukemiseen ja hintavertailuihin, kun olen pähkäillyt erilaisia vaihtoehtoja. Ja lopulta se on kuitenkin vasta hankinnan jälkeinen aika, joka näyttää, oliko ostos hintansa arvoinen.

Lapsen suosikkilelut ulkoleikkeihin

Tämä koko lelupähkäily sai oikeastaan alkunsa siitä, kun selailin parin viime vuoden valokuvia. Niissä toistui aika selvästi, mitkä lelut ovat osoittautuneet käytännön hiteiksi. Yhteistä leluille on se, että ne taipuvat monenlaiseen tekemiseen ja leikkiin, eivätkä sisällä loputonta määrää erilaista irtosälää tai säätömahdollisuuksia.

Tässäpä siis listaus parhaista ulkoleluista, joita on onnistuttu kerryttämään nurkkiin.

Lasten kottikärryt

Olin suunnitellut hankkivani lapselle kauniit metalliset kottikärryt, jotka olisivat kestävät ja joihin voisi joskus myöhemmin istuttaa vaikka kesäkukkasia. Ennen kuin pääsin kuitenkaan ajatuksen tasolta tekoihin, lapsi onnistui löytämään ruokakauppareissulla itselleen muoviset kottikärryt. Toinen oli niin innoissaan löydöstään, ettei siinä sitten enää jääty materiaalia murehtimaan vaan kotiutettiin kärryt saman tien.

Lasten kottikärryt osoittautuivat loistavaksi hankinnaksi. Pikkutyyppi on osallistunut niiden kanssa ahkerasti pihahommiin. Kottikärryissä on kulkenut muun muassa hiekkalaatikon hiekkaa, kiviä, istutettavia kasveja, rikkaruohoja, lunta, jääpuikkoja, vesi-ilmapalloja ja lelukasoja.

Polkutraktori ja peräkärry

Plaston polkutraktori ja peräkärry olivat hinta-laatusuhteeltaan ehdoton valinta, kun etsin lapselle isoa peräkärryä sisältävää lelukomboa. Traktorin polkeminen on tietysti aluksi aika raskasta pienemmälle polkijalle, mutta onneksi harjoittelua saa jatkaa siihen asti, kunnes vaaka näyttää 60 kg.

Peräkärry sen sijaan kulkee vallan mainiosti ilman polkemistakin. Sitä voi vetää, työntää tai sen voi kiinnittää johonkin muuhun menopeliin. Peräkärryssä on selvästi samaa viehätystä kuin kottikärryssä, koska molempien avulla saa kätevästi liikuteltua kulloinkin tärkeäksi koettuja tavaroita.

Hiekkalaatikko

Voiko hiekkalaatikon luokitella leluksi? Ehkäpä ei, mutta on se silti ihan loistava leikkien mahdollistaja. Itse rakentamalla vain mielikuvitus on rajana, mutta onneksi valmiinakin on nykyään tarjolla vaikka minkälaisia hiekkalaatikkoihanuuksia.

Vinkkilista hiekkalaatikon rakentamiseen (parin laatikon kokemuksella):

• Hiekkalaatikon koko ei ole ratkaiseva tekijä. Lapsi saa leikit aikaiseksi niin jättimäisessä kuin pikkuruisessakin laatikossa – kunhan on hiekkaa!
• Hiekkalaatikon paikka on hyvä valita huolella. Liian aurinkoisessa kohdassa on tuskaisaa kesähelteille, ellei rakenna laatikon yhteyteen katosta tai muuta suojaa. Varjoisammassa paikassa puolestaan voi joutua hyttysten armoille.
• Paikka kannattaa valita myös siten, että laatikon reunojen yli pyrkivä hiekka ei ärsytä.
• Hiekkalaatikon reuna kannattaa pitää matalana, ellei aio tehdä laatikon yhteyteen selkänojallisia penkkejä. Matalampi reuna helpottaa leikkejä ja ennaltaehkäisee korkealta reunalta tippumisen.
• Jos hiekkalaatikon haluaa suojata kannella, kannattaa satsata mahdollisimman käytännölliseen versioon. Liian painavaa kantta on ikävä aukaista ja rullalle kieritettävä (hengittämätön) pressu voi alkaa pian vaikuttaa ikävän likaiselta. Meidän viimeisin laatikko jätettiin suosiolla ilman kantta.
• Parhaimmillaan laatikon voi tehdä ja sijoittaa siten, että sitä ei tarvitse leikkiajan loputtua purkaa. Itse olen suunnitellut, että hiekkalaatikosta voisi tulla sitten joskus kasvatuslaatikko.
• Jos muurahaiset alkavat vallata hiekkalaatikkoa, niin ainakin tähän asti on saatu kutsumattomat vieraat häipymään lorauksella etikkaa.

Lasten kaivuri

Metallinen kaivuri oli itsestään selvä valinta hiekkalaatikolle. Ja kaivureihin tutustuessa sain kerrankin hämmästyä positiivisesti hinnan suhteen. Näitä siis saa parilla kympillä, toisin kuin luulin.

Kaivuri on parhaimmillaan hiekan kanssa työstäessä, mutta on tällä jo lumitöitäkin tehty. Toki pakkaset ja muovinen kauha eivät ole se ihan paras yhdistelmä, koska etenkin kauhan hammastettu etureuna on herkkä lohkeamaan.

Hiekkalaatikkolelut

Kun lapsi (4-vuotias) listaa nykyään leluhyllyillä seuraavan joulun toivelahjoja, hän luettelee kaiken. Mutta jos hänelle antaa mahdollisuuden valita yksi lelu (ihan minkä tahansa), joka ostetaan heti, hän valitsee Plaston hiekkalaatikolle tarkoitetun muovisen auton. Reilu vuosi sitten vastaava valinta oli ämpäri. Mikään muu ei kelvannut.

Perinteisillä hiekkalaatikkoleluilla pääsee siis pitkälle, kun halutaan toimintaa takapihalle. Lisäksi ämpäri ja lapio muuttavat oikeastaan minkä tahansa ulkoilureissun heti mielekkäämmäksi. Onhan se nyt hauskempi olla rannalla, kun voi kantaa ja kaataa vettä, tai kävellä metsässä, kun voi välillä vähän kaivaa tai kerätä käpyjä.

Plaston autoista erityismaininnan saa iso kuorma-auto, johon voi kiinnittää myös auran. Tällä on tehty talvella ahkerasti lumitöitä ja kesällä kuljetettu milloin mitäkin. Jopa viimeksi kaadetun koivun rungon pikkutyyppi siirteli puuvajaan, kun runko oli ensin pätkitty juuri ja juuri kyytiin sopiviksi paloiksi.

Vesi-ilmapallot ja saippuakuplat

Vesi-ilmapallot tarjoavat kesällä monenlaista hupia ja nipussa täytettävät pallot säästävät kummasti hermoja. Ihan yhtenään ei palloja kuitenkaan viitsi käyttää, koska niistä tuleva muoviroska alkaa tuntua kohtuuttomalta. Ja kyllähän ilmasto- ja ympäristöasiat alkavat poltella nykyään mielessä jo muidenkin muovisten lelujen kohdalla, mutta niiden käyttöikä on sentään pidempi kuin yhden vesi-ilmapallonipun.

Listan viimeiseksi valikoitui eniten turhakkeelta kuulostava vekotin eli saippuakuplakone. Jokin kuplissa kuitenkin kiehtoo ja lapsi kaivoi tämän viime kesänä esille yhä uudestaan. Välillä on tietysti käytössä myös perinteisesti puhallettavat saippuakuplavälineet, mutta koneella saa aikaan ihan erilaisia pallomääriä.

Listaan kertyi lähinnä kesäleluja, koska aurinkoisempia aikoja tässä jo malttamattomana odotellaan ja moni kesälelu on ollut käytössä myös talvella.

Vastaava talvilista sisältäsi perinteisen pulkan, rattikelkan, lasten lumikolan, kestävän lapion, (edellä jo mainitun) aurallisen kuorma-auton ja helppokäyttöisen ensisuksisetin. Ja tietysti otsalampun.