Kun kaikki selvisi
– Alkuperäistä tekstiä on sittemmin lyhennetty –
Eilen se iski. Totaalinen tyhjyys. Kun reilun yhdeksän kuukauden taistelun jälkeen lääkäri vihdoin totesi konkreettisen syyn vauvan huonoon oloon ja sairastamiseen, tuntui kuin kaikki ajatukset olisivat yhtäkkiä kadonneet. Toisaalta, kysymyksiä saattoi myös syntyä sellaista vauhtia, että lopulta yksikään ajatus ei mahtunut enää liikkumaan. Niin tai näin, eilisestä asti on ollut hieman vaikeaa saada otetta mistään saati seurata yhtä ajatusta alusta loppuun asti.
Viime yönä taisi mennä useampi tunti katsellen urheaa pientä tuhisijaa. Jos pikkutyyppi ymmärtäisi jo paremmin lelujen päälle, olisin luvannut ostaa niitä sairaala-ajan viihdykkeeksi ainakin sata.
Voi kamala 🙁 onneksi löytyi nyt. Vaikkakin aikaisemmin olisi voinut olla parempi mutta onneksi edes nyt. Ehkä jos näin oli jostain syystä tarkoitus että löytyy vasta nyt (olen iän ikuinen positiivari) siksi haluan uskoa noin. Paljon pienelle ihmeelle zemppiä tulevaan.
Kiitos 🙂 Täälläkin yritetään keskittyä positiivisiin puoliin.
Voi että tuntuu pahalta kuulla tarina, jossa apua on yritetty saada ja pyydetty mutta teitä ei ole kuunneltu! Turhaan olette joutuneet koko perhe kärsimään. Toivottavasti saatte nyt pian apua. Meiltäkin löytyy itkuinen vauva, tosin tilanne on ihan eri kuin teillä mutta tuo vähättely on tuttua. Paljon voimia vanhemmille ja tsemppiä pienelle!
Kiitos ja tsemppiä sinnekin 🙂