Kotijoulu ja 4-vuotiaan lahjakasa

Tänä vuonna vietettiin jouluaatto kotona, eikä käyty koko päivänä takapihaa kauempana. Aamupäivän ohjelmassa oli lumityöt ja leikkiä umpihangessa sekä…

…puiden pilkkomista. Pikkutyyppi on ehtinyt ottaa kirveen käytön jo melko hyvin haltuun, mutta todennäköisesti herran halonhakkuut tulevat vielä pitkään nostamaan vanhempien sykettä. Kirveshommat eivät jostain syystä käyneet mielessä silloin, kun päätin antaa lapsen aina halutessaan osallistua kodin askareisiin.

Iltapäivällä tonttu sitten jo tipauttikin lahjalaatikon terassille.

Pikkutyypillä ei ollut tälle vuodelle mitään eksaktia lahjatoivetta. Useiden tiedustelukertojen jälkeenkin lopputulema oli tasoa ”paljon isoja paketteja”. Viime vuoden hitti oli muistaakseni kaikki mahdolliset autot ja kaksivuotiaana lapsi toivoi selkeästi artikuloiden isoa peRäkäRRyä.

Lahjojen hankinnan aloitin syyskuussa ja tuolloin ajattelin täydentäväni roinakasaa hiljalleen vuoden loppuun asti. Jotenkin asia pääsi kuitenkin alkuhankintojen jälkeen lähes unohtumaan (koska tarkempia toiveita ei ilmaantunut) ja pari päivää ennen aattoa jo stressasinkin, että tuliko lahjakasasta pannukakku.

Onneksi lahjat sekä niiden määrä tuntuivat olevan pikkutyypin mieleen. Herra huiski menemään paketteja aukoessaan siihen malliin, että totesi jo itsekin ”hiuksiensa ihan hulmuavan”.

Tänä vuonna paketit sisälsivät muun muassa superpalloja, tehtäväkortteja ja niihin sopivat tussit, vesi-ilmapalloja heittovälineineen, pienen monsteriauton, valotikkuja, kuutioksi puristetun pyyhkeen, pienen rakennuspalikkasetin, pikkuruiset purkit taikahiekkaa ja muotoiluhelmiä, isoja värikyniä, jäätelöpallosetin, pienen legoauton, kauko-ohjattavan monsterin, magneettiongen ja magneettikaloja, laivapelin, Afrikan tähti -pelin, ämpärillisen hattaraa, ison pussillisen tikkareita, palapelin ja kuularadan. Isovanhemmilta saatu kuularata oli ehdottomasti laadukkain tästä joukosta ja muut tavarat edustivat lähinnä sitä määrää.

Etukäteen on kyllä mahdoton ennustaa, mistä lahjasta tulee hitti. Tälläkin kertaa pahvilaatikko, jossa kaikki lahjat säilytettiin ja kannettiin oven taakse, oli vähintään yhtä hauska kuin varsinaiset lelut. Pikkutyyppi suunnitteli siitä oma-aloitteisesti robottipuvun, mikä päällä hän sitten käveli pitkin iltaa.

Lahjojen aikaisesta hankinnasta ja paketoinnista oli se hyöty, että vältti viime hetken ruuhkat ja aattona sai jännätä itsekin pakettien aukaisua katsellessa. Sen verran hyvin oli muutamassa kuukaudessa pakettien sisällöt unohtuneet.

Similar Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *