Iloa lumesta

Tänä vuonna saatiin lumi maahan tavallista aikaisemmin. Maa oli valkoinen jo marraskuussa. Viime vuosina kehittelemäni selvitymisstrategia, jossa kutistan talven mielessäni vain tammi-helmikuun mittaiseksi, ei siis toiminut tällä kertaa.

Pikkutyyppi on onneksi opettanut uutta suhtautumista lumeen. Toinen on odottanut malttamattomana kunnon lumitalvea ja jokainen lumisade on uusi ilonaihe. Lumityötkään eivät ole pakollinen paha vaan mahdollisuus hauskanpitoon.

Lapsen pukeminen talveen on myös aina oiva muistutus siitä, että eihän talvella ole pakko palella tai kastua. Sopivissa vaatteissa talvi on paljon inhimillisempi kokemus.

Ja ellei ole kiire mihinkään, niin ovathan lumityöt ihan loistavaa arkiliikuntaa. Yksi omakotitaloasumisen ehdottomia plussapuolia onkin mielestäni kaikki ylläpitoon liittyvä pieni puuhailu. Ei pääse täysin laiskistumaan, vaikkei tulisi lenkille lähdettyäkään (eikä viime aikoina todellakaan ole tullut).

Mutta palataanpa vielä lumeen. Tänä vuonna lunta on tosiaan riittänyt jo pitkään siihen malliin, että mäkeä on päässyt takapihalla laskemaan pulkalla, rattikelkalla ja liukurilla. Joululahjaksi suunnitellut lumipallopihditkin otettiin lumitilanteen takia käyttöön aiottua aikaisemmin. Ja on muuten hyvät, vaikka en tuotteeseen alun perin uskonutkaan.

Enkä olisi koskaan myöskään uskonut, että ehdotan lapselle liukumäestä laskemista liukurilla…