Keväinen metsä
Älä mene sinne reunalle. Ei kun, anna mennä vaan, mutta yritä pitää vähän kiinni jostakin. Ja niin keväisestä metsästä hiljalleen sulavine soineen tuli lapsen tämän hetken suosikkikohde.

Voisin melkein väittää, että tunti lähimetsässä tuo (lapselle) enemmän iloa kuin päivä huvipuistossa. Ei tarvitse matkustaa pitkää matkaa päästääkseen perille, eikä jonojakaan ole. Lisäksi saa juosta ja temmeltää oman mielen mukaan.

Pikkutyyppi antaa myös mukavasti uusia näkökulmia meille vanhuksille. Eipä sitä tulisi itsekseen poikettua polulta yhtä usein, ylitettyä ojia kaatuneita puunrunkoja pitkin tai mietittyä kääpän ja pahkan syntymekanismeja.

Ja onhan se nyt jännä seurata, hörppääkö herran saapas vettä vai päästäänkö kuivin jaloin kotiin. Märkä sukka on kuitenkin pieni hinta siitä ilosta, minkä toinen saa testaillessaan mättäiden upottavuuksia. Eikä ne märät sukat ole tuntuneet tähän mennessä yhtään menoa haittaavan.

Niin tai näin, metsäreissuilta kotiudutaan tyytyväisinä. Kuivat sukat ovat voitto sinänsä, mutta löytyy meiltä vapaaehtoinen pieni saappaanpesijäkin.
