Ensimmäinen kerta huvipuistossa – Linnanmäen Valokarnevaali

Koko kesän onnistuin olemaan innostumatta huvipuistoreissusta. Perusteluna tälle innottomuudelle oli se, että pikkutyyppi saa vielä yhtä paljon (ellei enemmänkin) iloa ihan tavallisista leikkipuistoista. Lisäksi koko ajatus tuntui työläältä matkoineen, jonotteluineen, pysäköintimaksuineen ja kaikki muine kuluineen. Mutta kuinka sitten taas kävikään…

Linnanmäen Valokarnevaalin mainos pääsi iskemään johonkin syyspimeän pehmittämään kohtaan ja niinpä mahdutettiin huvipuistoreissu vielä tälle kaudelle.

Iltapäivän alkupuolella puistossa oli yllättävän väljää, joten saapumisen jälkeen ehdittiin aistia tunnelmia kaikessa rauhassa. Hämärän tulon jälkeen meininki olikin sitten ihan erilaista, mutta onneksi silloinkaan lasten laitteet eivät olleet pahimpien ruuhkien kohteena.

Pikkutyypille riitti paikassa ihmeteltävää ja hauskaa tuntui olevan, vaikkakaan mitään suurta riemua ei ollut havaittavissa. Kiinnostus laitteita kohtaan oli vähän aaltoilevaa ja reilun kuuden tunnin aikana herra taisi käyttää rannekettaan noin 12 kertaa.

Positiivisin asia reissussa oli ehkä se, että huomasin oman pääni kestävän ainakin vielä lasten laitteita, vaikka leikkipuistojen keinujen ja karusellien kanssa on jo ollut ongelmia.

Huvipuistoilun lomassa käytiin katsastamassa pikakelauksella myös Sea Life. Näkymät olivat sen verran kiehtovia, että pikkutyyppikin jaksoi kurkata jokaiseen akvaarioon. Täältä löydettiin myös se joka paikan suosikki eli hiekkalaatikko.

Kokonaisuudessaan reissu oli ihan kiva, mutta seuraavalla kerralla huvipuistoreissu suunnitellaan todennäköisesti aikaan, jolloin normaalin huvittelun sijaan ei ole muita teemoja menossa. Ja ennen seuraavaa huvipuistoreissua otetaan kaikki irti leikkipuistoista ja kivikiipeilystä.