Vanhan polkupyörän kunnostus – Uusi menopeli lapselle

Siitä taitaa olla jo parisen vuotta, kun käytiin jonkin sortin kierrätyskeskuksessa katselemassa vanhoja ikkunoita leikkimökkiin tai vajaan. Ikkunoita ei kyseisellä reissulla löytynyt, mutta mukaan tarttui sympaattinen pyöränraato. Mielelläni olisin napannut mukaan useampiakin yksilöitä, koska jokin vanhoissa pyörissä oikein huutaa tuunauspotentiaalia (vaikka en tiedä polkupyörien korjaamisesta oikeastaan yhtään mitään).

Valitsin pyörän koon sen perusteella, että se olisi pikkutyypille sopiva lähitulevaisuudessa. Sittemmin opin, että pyörä on 14 tuumainen ja varsinainen väliinputoaja, koska kaikki helposti saatavat varaosat ovat joko 12 tai 16 tuuman polkupyörille. Uudet renkaat ja sisäkumitkin piti tilata ulkomailta, koska lähempää ei löytynyt.

Aluksi pyörästä irrotettiin kaikki osat, jotka uskallettiin. Sen jälkeen poistettiin vanhoja koristeteippejä kuumailmapuhaltimella, hiottiin vähän pintoja ja laitettiin osat vaahtokylpyyn.

Pikkutyyppi huolehti harjauksesta ja huuhtelusta. Maalauksessakin herra olisi mielellään auttanut, mutta (onneksi) spray-pullojen mekanismi oli liian tiukka pienillä sormilla painettavaksi.

Aikaisempien maalauskokemusten perusteella en edes haikaillut tasaisen pinnan perään. Yritettiin kuitenkin laittaa alle vähän ruosteenestoa ja päälle lakkaa, jotta edes osa maalista pysyisi hetken paikoillaan.

Meinasin aluksi tehdä pyörästä punaisen, jotta lohkeilevan maalin alta näkyisi myöhemmin läpi vanha punainen väri. Pikkutyyppi oli kuitenkin ehdoton sen suhteen, että pyörästä on saatava vihreä. Kauppasin lopulta epätasaisen ja valumia täynnä olevan rungon lapselle monsterinvihreänä. (Ja on kuulemma hieno.)

Alkuperäinen satula oli kiinteästi kiinni satulaputkessa, eikä kaupoista löytynyt uutta sopivaa ketjusuojaakaan, joten pidettiin nuo vanhat osat käytössä. Se ei oikeastaan edes haitannut, koska molemmat oli selvästi aikoinaan tehty kestämään ja vaaleat osat sopivat yhteen valkoisten renkaiden kanssa. Renkaita (niitä 14 tuumaisia) ei nimittäin löytynyt kuin valkoisina.

Vielä pitäisi asentaa taakse punainen heijastin ja löytää jostain sopiva tukijalka. Tavaratelinekin olisi hauska, mutta enpä usko sellaista löytyvän.

Onneksi saatiin pyörä takaisin kasaan ja kulkemaan. Tämä menopeli on paljon kevyempi tapaus polkea kuin kaupasta uutena ostettu 12 tuuman ensipyörä työntökahvoineen ja apupyörineen. (Ja kyllä, olen itse polkenut testimielessä molempia.)

Jos pikkutyyppi joskus kyllästyy pyöräilemään monsterinvihreällä pyörävanhuksella, niin sitten voinen itse kurvailla tällä lähikauppaan tai rannalle.

Similar Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *