Vanhan ompelukonepöydän tuunaus – ja purkuhommia
Olisiko meillä mitään purettavaa? Kyseinen lause tuli varsin tutuksi kesällä, kun yhdeksi pikkutyypin lempipuuhaksi muodostui tarpeettomien tavaroiden purkaminen pieniin osiin ennen hävitystä. Purkulistalle pääsivät esimerkiksi kasa rikkinäisiä sähkölaitteita, vanhat polyrottinkikalusteet, muutama kärsinyt ulkopöytä, vanha terassi, pätkä terassiaitaa ja kaikenlaista varastoista löytynyttä pikkusälää. Välillä alkoikin olla jo melko tuskaista keksiä herralle uutta projektia, kun kaikki tarpeeton ja osa vähemmän tarpeettomistakin asioista oli jo purettu.
Kerran purkutavaraa miettiessä mainitsin ääneen vanhan ompelukonepöydän, mutta tuomitsin ajatuksen lähes samaan hengenvetoon, koska ajattelin homman olevan vähän turhan haastava. Pöytä oli raskas kuin mikä ja sen kiinnitykset näyttivät siltä, että ne oli tehty kestämään ikuisuuden. Ajatus pöydän purkamisesta oli kuitenkin jo ehditty kylvää pieneen uteliaaseen mieleen, joten se oli menoa…. Ja kohta jäljellä oli kasa pöydän kappaleita. Varsinaista koristeellista ompelukonetta en sentään vielä raskinut antaa tuhottavaksi, vaikka sen perään kyselyjä satelikin, vaan kone nököttää edelleen koristeena varaston hyllyllä.
Irtonaisista Singer-pöydän kappaleista piti sitten tietenkin keksiä jotain uutta kivaa ja ensimmäiseksi osista tuunattiin apupöytä terassille. Pöydän jalat otettiin projektiin käyttöön sellaisinaan sen jälkeen, kun niiden välillä ollut mekanismi oli purettu. Kaikki uuteen pöytään ja sen alatasoon tarvittavat kiinnitykset onnistuivat kätevästi jaloissa valmiina olleista rei’istä.
Valmiista pöydästä tuli sen verran söpö, että melkein harmitti, kun se ei mahtunut sisälle säilytykseen. Onneksi pöytää pääsee kuitenkin katselemaan aina terassilla käydessä. Ja on muuten varsin kätevät ihan terassikäytössäkin nuo jalkojen alkuperäiset pienet renkaat, jos painavaa pöytää tarvitsee johonkin suuntaan vähän siirrellä.