Terassiaidan purkua ensilumessa

Lokakuussa se sitten tuli. Ensilumi tälle vuodelle. Itse olisin voinut vielä odottaa kuukauden tai muutamankin, mutta vaikea lumen tulosta oli harmistuakaan, kun toinen puhkui intoa päästä lumitöihin.

Lapsi kolaa lunta terassilla.

Järkevämpi saattaisi laittaa pihaprojektit tauolle lumen tullessa, mutta me pikkutyypin kanssa päätimme sen sijaan purkaa pätkän terassiaitaa.

Lapsi purkaa terassiaitaa ruuvinvääntimellä.

Avoimeksi tarkoitettu terassi aidattiin keväällä 2020, kun pikkutyyppi oppi juoksemaan (eikä vauhti tuntunut koskaan hidastuvan reunojen lähestyessä). Nyt tuo samainen herra hoiti itse ison osan aidan purkutyöstä. Aika huimaa!

Lapsi käyttää vasaraa.

Nykyään alkaakin olla jo vaikea hahmottaa, olenko välillä remppahommissa itse ihan saamaton vai onko lapsi vain yksinkertaisesti jo paljon näppärämpi. Tällä kertaa sain neljävuotiaalta oppitunnin siitä, kuinka jumiin jääneet ruuvit saa irti.

Luminen terassimaisema, josta purettu terassiaita.

Tavaroiden siirtämisessäkin olisi itsellä opittavaa… Miksi raahata kamoja sylissä, jos niitä voi vetää myös pulkassa?

Avara luminen maisema terassilta.

Projektin lopputuloksena saatiin avarampi terassi ja puutavaraa tuija-aidan varjostusverkkoprojektia varten.

Syksyinen näkymä takapihalta.

Sittemmin ensilumelle onkin jouduttu jo sanomaan heipat ja maisema on muuttunut melkoisesti. Jos olisi siis hieman maltettu odottaa purkamisprojektin kanssa, niin ei olisi tarvinnut kaivella kiinnitysruuveja lumen alta.