Pyöräilyn ihanuus ja lastenistuimen valinnan vaikeus

Ostin vauvalle pyöräilykypärän ex tempore -meiningillä jo kauan ennen kuin pyöräily oli edes ajankohtaista. Ja hyvä niin, koska pyöräilyvarusteiden ostaminen on pahimmillaan samanlainen suo kuin vaunujen ja rattaiden valitseminen. Vieläkin muistan pyöränistuimen valintaan liittyneen pähkäilyn (ja ärsytyksen), vaikka istuin kotiutettiin meille yli puoli vuotta sitten.

Kun olin ensin vääntänyt ja kääntänyt ajatusta istuimen paikasta, päädyin lopulta haluamaan ensimmäiseksi pyöränistuimeksi sellaisen eteen kiinnitettävän version. Ehkäpä pyöräilystä jäisi positiivisemmat fiilikset kyytiläiselle, kun alussa näkisi muutakin kuin polkijan selän ja matkalla voisi jutellakin helpommin. Sitten vertailin tinkaan kahta eri istuinmallia. Luin englanninkielisiä arvosteluita ja yritin selvittää, olisiko molemmat tai kumpikaan asennettavissa keskivertoa pienempään pyörääni, johon on jossain vaiheessa vaihdettu alkuperäistä korkeampi ohjaustanko. Lisäksi toinen vaihtoehdoista oli vähän turhan kallis ja toinen epäilyttävän edullinen, joten hintakaan ei ratkaissut asiaa.

Kyllästyttyäni koko aiheeseen halusin vain päästä nopeasti pyöräilemään ja päädyin tilaamaan kolmannen bongaamani vaihtoehdon, jonka hinta sijoittui edellä mainittujen istuinten väliin ja johon en jaksanut etukäteen enää edes pahemmin tutustua.

Kotiuttamani malli oli Hamax Observer, enkä ole valintaa katunut. Istuin oli helppo asentaa ja se toimii pienessäkin pyörässä hyvin. Parasta on tietysti se, että kyytiläinen viihtyy ja haluaa itse lähteä matkaan nykyään lähes päivittäin. Sään kylmetessä meinattiin kyllä jo lopettaa pyöräilyt tältä vuodelta, mutta vaatetta lisäämällä ja matkoja lyhentämällä pyöräilykausi on kuitenkin jatkunut näihin päiviin asti.

Harmittaa jo valmiiksi, että istuimen painorajoitus on vain 15 kg, joten istuin ei ehkä pääse enää käyttöön ensi kesänä, jolloin pikkutyypillä on ikää noin 2.5 vuotta. Edullisemmaksi olisikin tullut hankkia suoraan pyörän taakse asennettava istuin, mutta silloin olisi jäänyt tämä hauskuus kokematta.

Ja onneksi ostin XXS-kokoisen kypärän kanssa samaan aikaan myös XS-kokoisen kypärän, niin saatiin vaihdettua lennossa isompaan kokoon, kun talvipipo alkoi ahdistaa ensimmäisessä kypärässä. Näillä hamstrauksilla ei varmaan pitäisi ihmetellä, miksi säilytystila tuntuu välillä käyvän vähiin.