Nilkkoja myöten
Neljäs pohjoisen viikko hujahti ohitse. Mukaan mahtui perustyöpäivät ja vähän ekstraa…
* Alkuviikkoa väritti punaiset kasvot ja turvonneet silmäluomet, kun jonkin sortin allerginen reaktio iski päälle kesken työpäivän. Onhan noita tilanteita ennenkin koettu, mutta kyseinen isku oli ensimmäinen näillä leveysasteilla. Ei kiva. Tapauksesta johtuen päätin laittaa pannaan kaikki ylimääräiset kasvovoiteiden testailut ja meikkisienten käytön.
* Sain työhöntulotarkastuksessa ruksin kohtaan ”soveltuu…”, ja kuulin samalla, että ei pitäisi väsymyksen johtua ainakaan rauta- tai kilpirauhasarvoista.
* Iltareissu Rovaniemelle työpäivän jälkeen. Yleensä ei tule ihan hevin lähdettyä isolle kylälle illasta, kun matkaan menee melkein pari tuntia suuntaansa. Nyt oli kuitenkin tarpeeksi hyvä syy (McDonald’sin ja rautatieaseman kautta siis koukattiin). On muuten aika hurjaa, että lähin McDonald’s sijaitsee nykyään noin kaukana.
* Liiton vaihto kääntyi loppusuoralle. Tämä kuukausi vielä maksellaan tuplamaksuja, mutta sitten saa sanoa heipat vanhalle liitolle (jonka kanssa en päässyt sinuiksi missään vaiheessa).
* Hulluhko viikonloppusuunnitelma vei Tahkolle. Perjantaina menikin työpäivän jälkeen kuutisen tuntia ratissa (pimeässä ja tuiskussa). Lauantaina ajettiin puolestaan jäätietä Aholansaareen, jotta päästiin patikoimaan (rämpimään) kätköjen perässä. Ja sunnuntaina taas kuusi tuntia köröttelyä takaisin päin.
* Kätköilyn lomassa opettelin vihdoinkin käyttämään auttavasti joululahjaksi saamaani gps-laitetta.
Kuvissa vilahtaa saarikätköjen välissä näkyneitä maisemia. Viikko sitten olisi varmaan päässyt sujahtamaan kätevästi suksilla kätköltä kätkölle, mutta nyt tarvottiin lumen ja veden seassa. Monessa kohtaa ei meinannut saappaan varsissa korkeus riittää. Päälle viisi tuntia ja 11 kilometriä kertyi liikuntaa mittariin.
