Pilkahdus aurinkoa ja päivän suksittelut

Suksitellaanko taas? Luistelukentälle tai isompaan pulkkamäkeen lähtö ei ole saanut meillä kovinkaan suurta kannatusta (päinvastoin), joten oli melko yllättävää nähdä pikkutyyppi innostumassa suksista. Ehkäpä taika oli siinä, että kyseisiä kamppeita ei herralle edes tarjottu vaan hän bongasi ne itse pulkan vierestä.
Mäkeäkin on laskettu innokkaasti pihaan kolatussa lumikasassa. Ehkä tässä vaiheessa pienempi mäki on vielä parempi.

Viime aikoina mieleen on ehtinyt hiipiä tunne, että tämä talvi on kestänyt jo liian pitkään. Aamuisin lähdetään liikkeelle pimeässä (ja kylmässä ja lumisohjossa) ja illalla palataan kotiin pimeässä (ja kylmässä ja lumisohjossa).

Onneksi muutama ylimääräinen vapaapäivä mahdollisti sen, että päästiin välillä ulkoilemaan päivän valoisaan aikaan. Heti alkoi tuntua tämäkin vuodenaika siedettävämmältä, kun se höystettiin muutamalla auringonsäteellä ja vilahduksella sinistä taivasta.

Lyhyisiin hiihtohetkiin on 3-vuotiaalle riittänyt hyvin (aikoinaan alennuksesta ostetut) muoviset ensisukset, vaikka melkoisina rimpuloina niitä alun perin pidinkin. Ensi talvena pitänee jo vähän enemmän panostaa niin luistimiin kuin suksiinkin, ettei lajien kokeiluinto vain lopahda huonolta tuntuviin välineisiin.

Pakkaslumi ei muotoutunut tänään pikkutyypin toivomaksi lumiukoksi, mutta sehän ei estänyt nenän kiinnittämistä…