Pihahommien muisteluita – Rinneangervo ja pengerrys

Mikä siinä oikein on, että ajatukset työläimmistäkin puutarhahommista alkavat vaikuttaa mukavilta siinä vaiheessa, kun piha on täynnä lunta?

Yksi viime syksyn leipäännyttävimmistä projekteista oli pensasaitojen siistiminen, jossa yritettiin samalla kaivaa takaisin näkyviin pensaiden vuosien saatossa valtaamaa maa-alaa. Pensaiden täydellistä alas leikkuuta yritettiin kuitenkin välttää, ettei ensi kesänä vahingossakaan jäätäisi täysin ilman näkösuojaa.

Pensasaitojen hoitaminen on varsin mielenkiintoista puuhaa etenkin silloin, kun ei edes tiedä, mistä kasvista on kyse. Onneksi nykyään on apuna hakukoneiden kuvahaut ja vastaavat, joten uskaltaisinkin melkein väittää, että alla näkyvä puska on rinneangervoa. Kyseinen aitapätkä on saanut kasvaa viime vuodet melkoisen vapaasti ja se alkoi jo totisesti näkyä oksien pituudesta.

Lyhennettyjen oksien alta paljastui lopulta pitkä kaistale mullan ja soran sekaista maata sekä rivi turveharkkoja (tai jotain vastaavia sammaloituneita möhkäleitä).

Pieni pengerrys on pysynyt paikoillaan jo vuosikymmeniä ilman ongelmia, mutta kun se nyt kerrankin saatiin sattumalta näkyviin, päätettiin sille laittaa hieman lisätukea. Vihreä kestopuu pistää näin alkuun silmään maisemasta, mutta pian se onneksi harmaantuu. Ja ehkä pensaatkin innostuvat keväällä kasvattamaan uusia oksia laudan näkösuojaksi.

Tällä hetkellä pihaa ympäröivistä pensasaidoista on tunnistettuna rinneangervon lisäksi syreeni. Kolmannen pensastyypin tarkemmat tiedot olen joko autuaasti unohtanut tai sitten en ole sitä vielä koskaan saanut edes selvitettyä. Jonkin sortin angervo voisi kyllä olla kyseessä (sellainen, joka kasvaa juurivesojen avulla leveyttä aina kun selkänsä kääntää).

Ja pensaiden parturointihan tiesi tietysti useampaakin kaatopaikkakeikkaa. Pikkutyypin viime keväänä esittämä toive omasta tuunatusta talikosta ei siis ollut lopulta lainkaan hullumpi ajatus…