Paperiprojekti – osa 1
Tenttiin luvun lomassa on pakko pitää välillä (siis aika usein) taukoja, koska muuten homma ei vaan (enää) toimi (johtuu varmaan vanhuudesta). Mitään kovin haastavaa noilla tauoilla ei kuitenkaan voi tehdä, etteivät jo opitut asiat katoa uusien juttujen alta pois. Viime päivien taukoilunäpertelyksi valikoituikin loppuvuoteen kaavailemani paperiprojektin aloitus.
On varmaan ihan normaalia omistaa nurkissaan useampikin kansio ja/tai laatikko tärkeitä ja myös niitä vähemmän tärkeitä papereita. Silti olisi hyvä silloin tällöin harrastaa vähän karsintaa asian tiimoilta.
Ennen projektiin paneutumista ajattelin asettaa tavoitteeksi kiikuttaa kierrätykseen 10 kiloa kaappeihin jo pidemmän aikaa hillottuja papereita sekä lehtiä. Sitten tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en jaksa lajitella erikseen vanhoja ja uusia paperijätteitä vaan kerään kaiken jätepaperin samaan kasaan. Tuossa ajattelun vaiheessa yhteistavoite kaikelle poistuvalle paperille oli 15 kiloa.
Pieni laskeskelutuokio kuitenkin osoitti, että varastoista löytyy reilut neljä arkistolaatikkoa ensimmäisestä tutkinnosta jääneitä opiskelupapereita, jotka painavat yhteensä yli 40 kg. Vähintään samanlainen satsi paperia löytyy jatko-opintoihin liittyen. Lisäksi viimeisin tutkinto lienee tuonut noin 10 kiloa luentomonisteita ja muuta vastaava materiaalia. Eli opiskelumateriaalia löytyy lähemmäs 100 kiloa. Voiko olla totta? Ja tähän vielä lisäksi useammankin lehden vanhoja vuosikertoja ja muita ns. tärkeitä papereita, joita riittää kansiotolkulla.
15 kiloa saa siis olla pientä alkulämmittelyä, kun tähän urakkaan ryhdytään 🙂
Käytännössä paperien karsiminen osoittautui lähes yhtä vaikeaksi kuin kaikkien muidenkin tavaroiden karsiminen. Tätä voi vielä tarvita. Nää on niin nätisti laitettu järjestykseen. Kauheasti oon joskus nähny vaivaa tämänkin asian kanssa, niin sääli heittää pois. Itse asiassa pitää ihan ihmetellä, miten hyvässä järjestyksessä kurssimateriaalit laatikoista löytyivät, vaikka itsehän ne sinne olen pakannut.
Välillä piti pysähtyä ihmettelemään, että mitä sitä on tullut joskus tehtyä (kuva alla). Nykyään arvostan vähän käytännönläheisempiä tehtäviä, enkä ihan hevillä menisi joillekin kursseille uudestaan. Joku raja siinäkin pitäisi olla, kuinka monta kirjainta saa yhteen laskulausekkeeseen tunkea, saati montako kaavaa tenttiin pitää opetella ulkoa!
Projekti on siis vasta aluillaan, koska kaikesta ei raski luopua kerralla ja läpikäytävää on paljon. Joku vähän ronskimpi olisi varmaan kiikuttanut kaikki opiskelulaatikot roskiin sen kummemmin katsomatta ja miettimättä. Ei olisi ehkä ollut huono ratkaisu sekään. Nyt on varastoihin vielä jäämässä ihan kunnon kasat kertausmateriaalia, jos opiskelun kaipuu iskee (ihan niin kuin sitä ei silloin kääntyisi netin, kirjaston tai kirjakaupan puoleen ennemmin kuin vanhojen epämääräisten luentomateriaalien pariin).
Mutta näissä lukemissa mennään: -39.6 kg
Nykypäivänä opiskeluitaan aloittavat eivät varmaan saa aikaiseksi vastaavia määriä paperikasoja, koska luentomateriaalit voi katsoa kätevästi tabletista tai kannettavan avulla. Minä vielä sitkeästi tulostelen viimeistenkin kurssien materiaalit, koska olen paperilta tottunut pänttäämään…
Jatkoa seuraa, koska paperit eivät todellakaan loppuneet tähän!
Toi on hyvä pointti, että jos jotain tietoa tarttee, niin mistä sitä lähtee etsimään. Netistä varmasti eka. Kun kävin omat opiskelupaperit kolmen vuoden ajalta läpi (arviolta 5kg), heitin aika surutta pois kaikki käsin kirjoitetut paperit ja sellaiset, jotka minulla on sähköisenkin. Kännykän kameralla ja skannausohjelmalla kuvasin muutamat muut, jotka ajattelin tärkeiksi, ja lajittelin ne heti tietokoneeni kansioihin. Muutamat ostetut luentomonisteet säästin, mutta ajattelin joko lahjoittaa tai myydä ne eteenpäin sellaisille opiskelijoille, joilla niihin on tarvetta.
Huikea suoritus sulta kyllä! Kävitkö paperin paperilta läpi?
Kiitos kommentista 🙂
Aikalailla tarkkaan katsoin kaikki paperit läpi, ja siksi projekti onkin niin hidasta puuhaa. Mietin myös tuota skannausta, mutta siihen olin vielä liian laiska.
Monet ostetut monisteet säästin myös, koska niistä on erikseen maksanut (huikeat pari euroa varmaankin nipulta) ja joistakin aiheista ei ole vielä tullut vastaan hyvää kirjaa, joka kokoaisi aiheen yhtä napakasti yhteen kuin monistenippu.