Gluteenittomat, maidottomat ja kanelittomat piparit

Niin sitä vain leivottiin piparit tänäkin vuonna, vaikka joka kerta urakan jälkeen mietin prosessin järkevyyttä. Leikki-ikäisen sai helposti innostettua projektiin mukaan, mutta käytännössä pikkutyypin kiinnostus jaksoi riittää lähinnä taikinan maisteluun. Herra alkaa olla myös jo varsin näppärä ajatuksissaan, koska viimeisen mausteen kohdalla hän ei enää halunnut kaataa valmiiksi mitattua jauhetta kulhoon, vaan totesi sen sijaan ”kaada äiti ihan itse”.

Käytännön syistä taikinasta tehtiin gluteeniton, maidoton ja kaneliton. Homma hoitui vaihtamalla voi maidottomaan leivontamargariiniin, jättämällä kaneli mausteiden joukosta pois ja valitsemalla jauhoiksi gluteeniton versio. Tänä vuonna jauhona oli perinteistä vehnätärkkelyshöttöä, koska sillä saa aikaiseksi makoisimman taikinan, mutta melkein suosittelisin taikinaan jotain jauhoseosta.

Koska seuraavaan joulukuuhun mennessä keittiön kokemat jauhopilvet, sukkiin tarttunut taikina ja ympäriinsä levinneet koristehippuset ovat ehtineet taas unohtua (ja alan siis projektiin uudestaan), niin laitetaanpa ohje kerrankin talteen helppoon paikkaan. Mitään muuta pipariohjetta en ole koskaan kokeillut enkä aio kokeillakaan.

Gluteenittomat, maidottomat ja kanelittomat piparit

  • 125 g maidotonta leivontamargariinia
  • 1 dl sokeria
  • 3/4 dl siirappia
  • 1 tl kardemummaa
  • 1 tl pomeranssinkuorta
  • (1 tl kanelia)
  • 1/2 tl inkivääriä
  • 1/2 neilikkaa
  • 1 kananmuna
  • 1/2 tl suolaa
  • 5.5 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta
  • 1 tl leivinjauhetta

Kiehautetaan kattilassa margariini, sokeri, siirappi ja mausteet. Jäähdytettyyn seokseen lisätään kananmuna hyvin sekoittaen. Yhdistetään keskenään jauhot, suola ja leivinjauhe. Lisätään seos muiden aineiden joukkoon. Annetaan taikinan jähmettyä ja maustua jääkaapissa yön yli.
Piparit paistetaan 200 asteessa (noin 7 min). Tai jos tekee marenkipipareita (mikä onkin sitten jo toinen juttu), niin paisto-ohje on 150 astetta ja 15 minuuttia.

Yksi annos taikinaa riitti oikein hyvin maisteluun ja muutaman piparipellillisen leipomiseen. Ajattelin kerrankin siis olla järkevä ja tehdä projektista sopivan pienen.
Parin päivän päästä kuitenkin todettiin, että ehkä niitä pipareita voisi tehdä muutaman lisää ja sitten kiehauttelinkin taikinaa jo kaksinkertaisen annoksen, mitä paisteltiin kahtena iltana.

Viime vuonna intouduin tekemään pieniä piparkakkutaloja ja siitä viisastuneena päätin tänä vuonna olla tekemättä mitään peruspipareita kummempaa. Jotenkin juttu kuitenkin luiskahti pikkutyypin kanssa isoihin autopipareihin, joten vähän piti tähtien ja sydämien painamisen lisäksi harrastaa luovempaakin toimintaa. Onneksi melkein 3-vuotias oli vielä varsin iloinen tällaisista vapaalla kädellä vauhdikkaasti tehdyistä autoista.

Mielenkiinnolla odottelen, minkälaisella innolla pikkutyyppi ensi vuonna hommaan osallistuu. Tänä vuonna tuo ympyrämuotti oli suosikki, koska keskeltä jäänyt pikkuympyrä (eli herran sanoin pikkulätty) oli kiva aina ottaa maistelukappaleeksi.

Similar Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.