… ja silti kätköillä sai vielä lähes kesäisissä maisemissa. Paikkana oli tällä kertaa Tammelan Eerikkilä, jossa reitin varrelta löytyi muun muassa käsivoimin toimiva lossi.
Lumettomat maisemat ja leuto ilma eivät ehkä ole parhaita joulutunnelman luojia, mutta kylmää mielellään karttavalle liikkujalle tilanne on aika ihanteellinen. Tilanne saattanee tosin pian olla hieman toinen, jos suunnitelmat pohjoiseen lähdöstä toteutuvat ensi kuussa.
Joulumyyjäisten bongaus ei mennyt tänä vuonna ihan putkeen. Aloitin ilmoitusten etsiskelyn ensin liian aikaisin ja päädyin selailemaan lähialueiden tyhjyyttään ammottavia tapahtumakalentereita. Ja kun muutaman viikon jälkeen palasin asiaan, niin yhtäkkiä kaikki tapahtumat tuntuivat olevan samaan aikaan (tai ainakin päällekkäin jonkun muun menon kanssa). Lopulta tämän vuoden saaliiksi muodostuikin vain kolmet…
Tai siis, mitä mä eilen oikein tein? Viime aikoina on pitänyt yrittää viritellä itseään työnhakumoodiin. On siis tullut viilailtua CV:tä, tuskasteltua hakemuskirjeiden kanssa, tutkailtua työpaikkailmoituksia, pohdittua piilotyöpaikkoja ja kauhisteltua maan työttömyystilannetta. Sitäkin mietin, että jaksaako työhaun kiemuroista kirjoitella tänne blogiraakileeseen asti vai keskittyisikö jatkossakin vain maisemakuviin ja muihin pikkusieviin asioihin….
Olin ajatellut, että ollaan tänä vuonna aktiivisesti kotona. Nautitaan takapihalla puuhailusta pitkän talven jälkeen ja pyöritään lähiympäristössä. Mutta kuinka sitten kävikään… pieni herpaantuminen ja edessä oli yli 400 kilometrin edestakainen matka vuokramökille. Kiirettä pitämällä matkan olisi voinut taittaa noin viidessä tunnissa, mutta tällä kertaa otettiin ihan vastakkainen taktiikka. Vietettiin siis…
Pikkutyyppi sen teki. Esitti täydellisen performanssin siitä, miltä tammikuu mielestäni tuntuu. Esitykseen sisältyi myös kuvista välittymätön eläimellinen huuto. Ajoituskin oli ihan loistava, koska sain tämän silmieni eteen illalla ensimmäiseksi kotiin palattuani (juuri kun olin kotimatkalla manannut mielessäni tammikuun pimeitä aamuja ja vielä pimeämpiä iltoja). Voisin vaikka vannoa, että talvikuukausien vuorokausissa…
Mummon takapihalta saadut mehiruusukkeet näyttivät ihanilta omissa ruukuissaan. Talvea ajatellen siirsin ne kuitenkin maahan. Näiden kaunokaisten pitäisi kuulemma pysyä hengissä vuodesta toiseen. Uskon kun näen. Aikaisemmin olen onnistunut näivettämään ja homehduttamaan samannäköisiä sisäkasveja, joita myydään ainakin joulun aikaan erilaisin hilein ja maalein koristeltuna. Kovin hyvin ei ole käynyt muillekaan sisäkasveilleni….
Soimasin itseäni elokuun alkupuolella, kun ajattelin kesän olevan taas jo ohi. Mutta kuinka oikeassa olinkaan. Tuosta hetkestä lähtien aika on kiitänyt kohti kylmää ja pimeää. Ihan kuin ei olisi ehtinyt tehdä oikein mitään viimeisimpien kuukausien aikana. Päivät tuntuvat kuluvan töissä, nukkuessa, siivotessa ja pikkutyypin kanssa touhutessa. Toisaalta, tarvitseeko sitä kauheasti…
