Pienet gluteenittomat ja kanelittomat piparkakkutalot

Pitäisikö tehdä taaperon synttärikakuksi piparkakkutalokylä, josta jokainen kahvittelija saisi oman pikku mökin syödäkseen? Ja tekisikö piparkakkutaikinasta saman tien gluteenittoman ja kanelittoman, jotta se sopisi kaikille?

Yllä olevat ideat ovat esimerkkejä ajatuksista, joiden tietää olevan huonoja jo ennen kuin ajatus on ehtinyt edes kunnolla loppuun asti. Välillä ei voikaan kuin ihmetellä, miten tällaiset ideat päätyvät kuitenkin toteutukseen asti.

Piparkakkutalon rakentaminen on silloin tällöin poltellut mielessä ennenkin, mutta hauraat ja helposti murenevat gluteenittomat piparit ovat pitäneet ajatuksen aisoissa. Ehkäpä tästä syystä tulikin mieleen tehdä nimenomaan useampi pieni piparkakkutalo eikä yhtä isoa. Olin kuitenkin varautunut siihen, että projekti saattaisi murentua käsiin missä vaiheessa tahansa.

Siispä pikaiset mökkihahmotelmat ruutupaperille… ja mitä ihmettä! Tällä kertaa gluteenittomasta piparitaikinasta olisi voinut leipoa vaikka minkälaisen huvilan. Syy löytyy todennäköisesti käytetystä jauhoseoksesta (ja siitä, että jauhoa lipsahti taikinaan vähän turhan reippaasti). Yleensä piparitaikinaan on tullut laitettua jauhoa, joka koostuu pääasiassa gluteenittomasta vehnätärkkelyksestä, mutta nyt kaapista löytyi seos riisijauhoa, maissijauhoa, perunajauhoa ja psylliumia. Ihan yhtä makoisaa taikinaa ei tällä seoksella saanut kuin vehnätärkkelyshötöllä, mutta säästyipä materiaalia enemmän pellille asti.

Kanelittomuus toteutettiin yksinkertaisesti jättämällä kaneli pois mausteiden joukosta, joten maun lähteiksi jäivät inkivääri, kardemumma ja pomeranssinkuori. Mysteeriksi jäi, johtuiko pipareiden tavallista vaaleampi väri kanelin puutteesta vai reilusta jauhomäärästä.

Koska kyseessä oli huonon idean pohjalta tehty pikainen toteutus, liimasin talot kasaan surutta helpoimmalla konstilla eli kaupan valmiilla sokerimassalla. Tuubissa ollut sokerimassa riittikin vallan mainiosta pitämään osat paikoillaan, mutta ensimmäisen neljänneksen jälkeen massaa oli todella työlästä saada tuubista ulos, eikä mitään pikkutarkkaa koristelua viitsinyt ajatellakaan.

Pikkutyyppi jaksoi keskittyä taikinan kanssa työstämiseen noin 42 sekuntia ja siitäkin ajasta iso osa meni käsien puhdistamiseen (eihän sormissa nyt voi jauhoa olla). Loppuaika menikin sitten taikinaa maistellessa. Valmiista mökeistä päivänsankarille maistuivat koristeet. Ehkä ensi vuonna teen suosiolla traktori- ja peräkärrykakun enkä yritä keksiä näitä helpompia(?) vaihtoehtoja.