Päivä kätköillen
Sunnuntain helteistä nautittiin kätköilemällä koko päivä Kuusamon ja Rukan nurkilla…


Sunnuntain helteistä nautittiin kätköilemällä koko päivä Kuusamon ja Rukan nurkilla…
Ensimmäinen harjoitteluviikko takana! Enää kaksitoista jäljellä 🙂 Joskus vuosia sitten ajattelin, että asiakaspalvelutyö ei ole minun juttuni. Jotain on kuitenkin muuttunut, koska ei ole tehnyt tiukkaa toistella lukemattomia kertoja hei, kiitos, ole hyvä, kiitos hei hei. Tänään tuli tehtyä myös kevään ensimmäinen pyörälenkki…
Nyt kun omaa pihaa on tullut katseltua vähän tarkemmin jo muutaman vuoden, niin huomio on alkanut kiinnittyä yhä useammin nurmikkoon liittyviin raja-alueisiin. Enää ei huoleta se, etteikö nurmikko kasvaisi, vaan pikemmin se, että nurmikko tuntuu kasvavan ihan kaikkialle. Toki näkemykseni nurmikosta on melko laaja, enkä ole ollenkaan tarkka siitä, onko…
Älä mene sinne reunalle. Ei kun, anna mennä vaan, mutta yritä pitää vähän kiinni jostakin. Ja niin keväisestä metsästä hiljalleen sulavine soineen tuli lapsen tämän hetken suosikkikohde. Voisin melkein väittää, että tunti lähimetsässä tuo (lapselle) enemmän iloa kuin päivä huvipuistossa. Ei tarvitse matkustaa pitkää matkaa päästääkseen perille, eikä jonojakaan ole….
Toisinaan hassutkin ajatukset pääsevät käytäntöön asti. Tällä kertaa hankittiin 4-vuotiaalle sähkömönkijä ja peräkärry. Tavoitteena oli löytää yksilö, joka ei olisi tässä vaiheessa ihan liian iso eikä myöskään jäisi pieneksi vielä useampaan vuoteen. Ja peräkärry oli tietysti myös ihan ehdoton vaatimus. Lumiaurakin olisi haluttu, mutta sen suhteen piti sentään joustaa. Menopelin…
Päivän opetukset taisivat taas löytyä lähimetsistä. Pienen ihmisen suureksi elämykseksi riittää nimittäin (ainakin hetkeksi) ison kiven päälle kipuaminen (ja periltä löydettävä muovirasia). Kiipeämissuunta oli nimenomaan kuvassa näkyvältä puolelta ja kyllä muka tuntui välillä korkealta. Tai mitä korkeudesta, mutta kun ei meinannut olla mitään, mistä ottaa kiinni. Vähän siis käytiin huitelemassa kätköillä tänäänkin. Taisi…
Lasten on arvioitu saavan nykyään 70 uutta lelua vuodessa. Pikkutyyppi on nyt neljä vuotta, joten tuolla tahdilla leluja olisi kertynyt nurkkiin 280 kappaletta. Kuulostaako älyttämältä? Ehkäpä, mutta tarkemmin ajateltuna ei ole ollenkaan mahdotonta. Yksistään pikkuautoja alkaa olla hyllyssä jo sata ja siihen vielä kaikki muu roina päälle. Aluksi oli tietysti…