Keltainen kukka
Näin kauan meni tänä keväänä ennen kuin näin leskenlehtiä kuvausetäisyydeltä. Kumpikohan on myöhässä, kevät vai minä?


Näin kauan meni tänä keväänä ennen kuin näin leskenlehtiä kuvausetäisyydeltä. Kumpikohan on myöhässä, kevät vai minä?
Yksi keväällä mielen päällä pyörineistä ideoista oli kukkalaatikon rakentaminen pihan takanurkkaan. Laatikon säleikköön kierrätettiin materiaali vanhasta kompostikehikosta ja rakennelman edustalle ladottiin pihapiiristä löytyneet sekalaiset laatat sekä tiilet. Pitkän tähtäimen suunnitelmana olisi saada laatikossa kasvamaan monivuotisia köynnöskasveja, mutta vasta aika näyttää, mitkä kasvit tulevat pysymään näissä olosuhteissa (ja tällä hoidolla) hengissä…
Pian eletään taas niitä aikoja, kun luonto esittelee kauneinta väriloistoaan. Tänä vuonna syksyn ensimmäiset merkit käynnistivät valmistautumisen pikkutyypin uudenlaiseen pukemisrumbaan. Kohta ei nimittäin enää hipsitä edes autoon sisävaatteissa, ilman sukkia ja pipo juuri ja juuri päälaella keikkuen. Onni sinänsä, että harmonisia sävy-yhdistelmiä pääsee ihastelemaan ulkoilun lomassa, koska vaatekaapista jäi tänä syksynä…
Nyt kun omaa pihaa on tullut katseltua vähän tarkemmin jo muutaman vuoden, niin huomio on alkanut kiinnittyä yhä useammin nurmikkoon liittyviin raja-alueisiin. Enää ei huoleta se, etteikö nurmikko kasvaisi, vaan pikemmin se, että nurmikko tuntuu kasvavan ihan kaikkialle. Toki näkemykseni nurmikosta on melko laaja, enkä ole ollenkaan tarkka siitä, onko…
… ja silti kätköillä sai vielä lähes kesäisissä maisemissa. Paikkana oli tällä kertaa Tammelan Eerikkilä, jossa reitin varrelta löytyi muun muassa käsivoimin toimiva lossi. Lumettomat maisemat ja leuto ilma eivät ehkä ole parhaita joulutunnelman luojia, mutta kylmää mielellään karttavalle liikkujalle tilanne on aika ihanteellinen. Tilanne saattanee tosin pian olla hieman…
Eilinen itsenäisyyspäivä (ja odotuspäivä rv39+2) vietettiin lähimaisemissa muutamia geokätköjä etsiskellen. Kotinurkilta ei loppujen lopuksi tarvitse lähteä kovinkaan kauas löytääkseen uusia lenkkireittejä ja hienoja maisemia. Kätköilyreippailu on siitä mielenkiintoinen laji, että tasaisin väliajoin ajautuu tilanteisiin, joissa saa yrittää ihan tosissaan esittää täysijärkistä. Normaalilenkkeilijöistä voi näyttää hivenen oudolta, kun toiset poikkeavat kuntopolulta…
Niin kivaa kuin geokätköjen etsiminen onkaan, jossain vaiheessa oman geokätkön väsääminen alkaa vaikuttaa vähintäänkin yhtä kutkuttavalta. Itselläni tämä vaihe vaikuttaa tulleen noin 700 löydetyn kätkön jälkeen. Yksikään purkki ei ole kuitenkaan vielä kätösteni kautta etsittäväksi päätynyt, koska homma vaatii vähän pohjustamista. Yksinkertaisesti ajateltuna kätköön tarvitaan hyvä paikka, purkki lokikirjoineen, kätkökuvaus…