Taitaa olla pakko myöntää, että yötön yö näyttää erilaiselta näillä leveysasteilla kuin etelämmässä. Valoa riittää. Juhannus oli ja meni ilman sen kummempia suunnitelmia. Aattona ensin vähän töitä ja sen jälkeen ulos laskematonta aurinkoa ihailemaan. Reitti vei Kuusamon (geo)kätköjen kautta Rukalle, jossa ihan vahingossa ajauduttiin katselemaan kokon sytytystä. Ei huono sattumus….
Tai ehkä pikemminkin pumpulisuo, koska ilman saappaita valkoisten pallosten lähempi tarkastelu olisi ollut huomattavasti haastavampaa. Näitä (ja monia muitakin) maisemia päästiin ihailemaan viikonlopun tuhannen ajokilometrin reissulla – kaukaa Kuopioon ja takaisin. On se jännä, kuinka joskus viikonloppu kuluu hujauksessa kotona nyhrätessä ja pyykinpesukin tuntuu tuolloin suurelta saavutukselta. Toisinaan taas samassa…
Voisin melkein aloittaa oman postaussarjan aiheena näin pilaat takuuvarmasti vapaa-aikasi. Tämän päivän arkivapaan tuhosin tuskailemalla yhden opiskelutekstin kanssa. Työpäivän pituuden verran nyhräsin koneella – eikä siinä vielä kaikki. Ryytynyttä oloa sai kummasti ryydytettyä lisää tankkaamalla läpi päivän stressiherkkuja vähän liian suurella annoksella. Illan yritys pelastaa edes osa vapaapäivästä sisälsi pari…
Tänään oli tarkoitus paikkailla eilisen tekemättömyyksiä. Onnistuiko? No, eipä oikein. Ulkona oli taas tarjolla niin paljon valoa ja lämpöä, että päivän viettäminen sisällä ei vaan tuntunut sopivalta. Tärkeitä sisähommia sopivammalta vaikutti sen sijaan pieni kätköily, joka vei katsomaan yllä näkyviä kauniita pohjoisen maisemia. Tapani mukaan en voinut kävellä suorinta tietä…
Lauantain suunnitelmana oli tehdä rästihommia, kotiaskareita ja rasittavista rasittavimpia opiskelujuttuja. Hienon sään ja vapaapäivän suoman mahdollisuuden vuoksi listaan ymppäytyi myös ajoreissu lähimpään kaupunkiin, jossa oli tarkoitus poiketa ihan vain parilla kätköllä ja pistäytyä vaihteeksi isommassa marketissa. Pari kätköä vaihtui kuitenkin vähän useammaksi, koska tämä sää. Katsokaa nyt! Ja lämpöä riitti…
Kuluneella viikolla meno on ollut taas sellaista, että heti töistä päästyä olisi voinut kaatua suorilta jaloilta sohvalle ja nukahtaa lennossa. Ja jatkaa unia helposti aamuun asti. Pari kertaa näin taisi melkein tulla tehtyäkin… Eilen ja tänään tuli kuitenkin bongattua myös yhdet geokätköt. Näillä pohjoisen pikkukylän koordinaateilla on turha kuvitellakaan normipäivänä…
Ylimääräisestä vapaapäivästä piti ottaa tavalliseen tapaan kaikki irti. Aikaisin ylös ja hiihtämään siis. Tällä kertaa tutustumisen kohteena oli läheinen Riisitunturi. Loppupäivä puolestaan kului kätköilymiitissä sekä kätköjä etsiessä. Ja tattadaa, tänään näki päivänvalon ihka ensimmäinen oma kätkö!
Meneillään on mielenkiintoinen yhdistelmä perus työviikkoa sekä mökkielämää. Päivät menevät pakertaessa kuten yleensäkin, mutta iltaisin ohjelmassa on hiihtämistä, saunomista, makkaranpaistoa sekä kätköpaikkojen katselmuksia täysikuun valossa 🙂 Lähestyvä pääsiäinen on tuomassa muutaman kaivatun vapaapäivän. Vielä seitsemän tuntia urakointia huomenissa ja edessä olisi huima viiden päivän vapaaputki. Blogi elelee tällä hetkellä melkoista…
Rukalla on saatettu tänään nähdä hieman päättömästi ympäriinsä ajava pieni punainen auto, josta hyppäsi välillä ulos pienehkö naisihminen punaisissa talvikumisaappaissa jatkaen samaa päätöntä menoa jalkaisin. Mutta ei huolta, siellä oltiin vaan minä ja Sulo (siis se auto) vähän geokätköilemässä vapaapäivän ratoksi. Se on muuten aika jännä tunne, kun ympärillä parveilee…
Neljäs pohjoisen viikko hujahti ohitse. Mukaan mahtui perustyöpäivät ja vähän ekstraa… * Alkuviikkoa väritti punaiset kasvot ja turvonneet silmäluomet, kun jonkin sortin allerginen reaktio iski päälle kesken työpäivän. Onhan noita tilanteita ennenkin koettu, mutta kyseinen isku oli ensimmäinen näillä leveysasteilla. Ei kiva. Tapauksesta johtuen päätin laittaa pannaan kaikki ylimääräiset kasvovoiteiden testailut ja…
Posion luontonähtävyyksiä selvitellessä ei voi olla törmäämättä Korouomaan. Kyseessä on rotkolaakso, jossa voi näin talvisin bongailla jääputouksia viiden kilometrin Koronjää-patikkareitin varrella. Harha-askeleita ei kannata pahemmin ylläpidetyltä reitiltä ottaa, koska polun vieressä humpsahtaa hyvin nopeasti syvälle hankeen. Matkaa reitin lähtöpisteeseen on Posiolta reilut 30 kilometriä Rovaniemelle päin. Ensimmäinen vastaan tullut putous oli…
Jopas oli viikko. Joka päivä jotain uutta. Joka päivä jotain hukassa. Ensimmäinen viikko uudessa työpaikassa ja uudella paikkakunnalla hujahti ohi hetkessä. Muuton jälkeen hujan hajan jääneet pikkutavaratkin ovat vielä vähintään yhtä sekalaisessa tilassa kuin viikko sitten. Huomisesta alkaen olisi ehkä aika skarpata (edes vähän), koska jatkuva tavaroiden etsiminen alkaa hiljalleen…
Päivän opetukset taisivat taas löytyä lähimetsistä. Pienen ihmisen suureksi elämykseksi riittää nimittäin (ainakin hetkeksi) ison kiven päälle kipuaminen (ja periltä löydettävä muovirasia). Kiipeämissuunta oli nimenomaan kuvassa näkyvältä puolelta ja kyllä muka tuntui välillä korkealta. Tai mitä korkeudesta, mutta kun ei meinannut olla mitään, mistä ottaa kiinni. Vähän siis käytiin huitelemassa kätköillä tänäänkin. Taisi…
… ja silti kätköillä sai vielä lähes kesäisissä maisemissa. Paikkana oli tällä kertaa Tammelan Eerikkilä, jossa reitin varrelta löytyi muun muassa käsivoimin toimiva lossi. Lumettomat maisemat ja leuto ilma eivät ehkä ole parhaita joulutunnelman luojia, mutta kylmää mielellään karttavalle liikkujalle tilanne on aika ihanteellinen. Tilanne saattanee tosin pian olla hieman…
Viime yö oli harvinaisen ankea ja uneton. Aamu oli puolestaan jäätävä. Silmät aukesivat klo 7.22, kun päivän kätköilyreissun oli tarkoitus alkaa klo 7.30. Matkaan päästiin kuitenkin (eikä edes hurjan montaa minuuttia myöhässä), ja hyvä niin, koska lounasmakkaraa sai käristää alla näkyvissä maisemissa. Päivän tunnusluvut olivat seuraavat: Löydettyjä kätköjä: 32 kpl Saappailla…
Toisina päivinä pelkkää istumista ja ruudun tuijottamista, toisina päivinä pelkkää kävelyä ja kätköilyä. Torstaina Nuuksion maisemista löytyi 51 kätköä, kumisaappaissa otettuja askelia kertyi 21.1 kilometrin verran ja aikaa tähän kaikkeen eväshetket mukaan luettuina kului yli 8 ja puoli tuntia. Jännää tuo maisemien ja tunnelmien vaihtelu metsikössä. Yhdessä kohtaa voi ensin…
Eilinen oli taas yksi todiste siitä, että jos jotain harrastetaan, niin sitä harrastetaan fanaattisesti. Päivän aikana kulutettiin Nuuksion ulkoilureitillä yli kahdeksan tuntia, käveltiin kumisaappaissa reilut 21 kilometriä ja löydettiin 50 kätköä. Metsän uumenista poistuttiin lopulta siinä vaiheessa, kun polullakaan ei enää voinut edetä ilman taskulamppua. Päivän viimeinen kätkö haettiin vielä…
Viime sunnuntaille osui sopivasti sekä vapaapäivä että aurinkoinen sää, joten olosuhteet suorastaan yllyttivät bongailemaan kätköjä metsäisistä maisemista. Kaiken kaikkiaan kätköjä löytyi 22 kappaletta ja aikaa niiden etsimiseen meni vaatimattomat 5 tuntia ja 42 minuuttia. Matkaa poluilla ja polkujen ulkopuolella kertyi 13.8 kilometriä. Ei muuten pitäisi koskaan ajatella, että juuri nyt…
Kalassa käyminen on sen verran poikkeuksellista puuhaa meikäläisen päiväohjelmassa, että jokaisesta kerrasta sallittakoon raportoida erikseen ja lukuisten kuvien kera. Viimeksi siimoja käytiin tuijottelemassa tiistaina, jolloin aamu oli usvainen ja päivä yhtä aurinkoinen kuin parempanakin kesäpäivänä. Reissu alkoi ennen seitsemää (mikä herätys vapaapäivänä!) ja siimat saatiin veteen kahdeksan pintaan. Saaliiksi kertyi…
Viikon ainoa vapaapäivä. Mihin sen oikein kuluttaisi? No kalastamiseen tietysti. Evolla. (En edes muista, koska olisin viimeksi ollut onkireissulla.) Päivän luvut: Liikkeelle klo 6.25. Kalastusta noin kahdeksan tuntia. Saaliiksi kaksi kirjolohta (1025 g ja 430 g) ja pari desiä puolukoita. Reissussa bongattiin myös seitsemän geokätköä. Evääksi paistettiin kymmenkunta lättyä.
