Ensi viikolla on tentti, joten lienee helppo arvata, mihin kului lauantai. Ja mihin tulee kulumaan sunnuntai… Kuvat ovat aamuiselta lenkiltä. Kaikenlaiset seitit ovat vähintäänkin inhottavia osuessaan kesken matkaa päin näköä, mutta pientareen puolella ne näyttivät melkein kauniilta usvaisessa aamussa. Ja kohtahan sitä saa taas lähteä aamulenkkeilemään…
Päivän pyörälenkki vei taas ohi Metsänkylän kartanon, joka tarjoaa katsottavaa, ostettavaa ja syötävää näin kesäsunnuntaisin. Koska kyseessä saattoi hyvinkin olla kesän viimeinen pyörälenkki tuolla Pekolan suunnassa, niin hypättiin tällä kertaa alas satuloista ja leikittiin turisteja 🙂 Pysähtyminen oli toisaalta hyvä ratkaisu, toisaalta ei. Sisustus-, omakotitalo- ja muuttokuumeet nostivat meinaan kummasti päitään…
Ei ole tuo hirmuinen helle päässyt pahemmin vaivaamaan, koska päivät ovat kuluneet hyvin ilmastoidussa (kesä)työpaikassa. Iltaisin on kuitenkin tullut lähdettyä ulos katsomaan, miten maisema ja tunnelma muuttuvat lämpöisillä keleillä. Lähinnä on liikuttu pyörillä, ja etenkin Vanajaveden rantamaisemissa. Muutaman kerran on jopa osuttu johonkin lähistön tapahtumaan, vaikka niitä ei ole erikseen…
Ensimmäinen harjoitteluviikko takana! Enää kaksitoista jäljellä 🙂 Joskus vuosia sitten ajattelin, että asiakaspalvelutyö ei ole minun juttuni. Jotain on kuitenkin muuttunut, koska ei ole tehnyt tiukkaa toistella lukemattomia kertoja hei, kiitos, ole hyvä, kiitos hei hei. Tänään tuli tehtyä myös kevään ensimmäinen pyörälenkki…
Ja niin loppuu loma. Tai no, loma ja loma… Kahteen viikkoon mahtui kymmenen täyttä päivää jouluapulaisena hyörimistä. Ei siis kauheasti tullut ”lomalla” tehtyä viime syksyn rästihommia tai pohjustettua tulevia opiskeluita. Lopputulos: Stressiä pukkaa! Jotain positiivista oli sentään tänään näkyvissä. Tosin vain pienen hetken. Ei ole vielä yhtään ikävä lunta!
Piti tänään ihan varta vasten lähteä päivänvalon aikaan ulos, jotta sai kuvattua muistiin tämän vuoden joulumaisemat. Ei kovin lumista. Vai mitä?
Vaikka olen pyörinyt yliopistolla jo noin yhdeksän(!?) vuotta, niin vasta tänään suoritin ensimmäisen näyttökokeen ikinä (valmistin siis yskänlääkettä). Näyttökokeiden vähyys kertonee aika selvästi tutkintojen keskittymisestä teoreettisempaan tietoon kuin käytännön osaamiseen. Kuvituksena kevään toinen ulkojäätelö. Ja pänttääminen jatkuu… vielä kaksi tenttiä ennen kesää.
Näin kauan meni tänä keväänä ennen kuin näin leskenlehtiä kuvausetäisyydeltä. Kumpikohan on myöhässä, kevät vai minä?
Vihdoinkin kotona! Viisi päivää Hollannissa kuulostaa hauskalta idealta, mutta pitkät kurssipäivät ja sairastaminen eivät ole paras yhdistelmä. Oud-Poelgeestissa tarjotut lounaat ja päivällisetkin jäivät vain silmänruuaksi. Ensimmäisiä näkymiä Leidenistä. Vanhoja taloja, polkupyöriä ja kauniita valotolppia. Taustalla näkyy Golgen Tulip -hotelli, jossa vietettiin ensimmäinen yö (suosittelen). Etualalla on pyöriä, joita kaupungilla näkyi…
