Toisinaan Enter-näppäimen painallus voi olla hyvinkin jännittävää. Esimerkiksi silloin, kun tekee tarjousta asunnosta. Kuten äsken. Pahin vaihe on kuitenkin vielä edessä. Hylätäänkö se ihan tuosta vaan? Tekevätkö vastatarjouksen? Mitä jos se hyväksytään? (En kai tarjonnut liikaa…)
Tuuliviiri täällä hei. Toissapäivänä olin ihan varma, että omakotitalo sen olla pitää. Sellainen pieni ja vähän ränsistynyt. Eilen aamulla iski kuitenkin ajatus, että sittenkin kerrostalo naapurikaupungin rautatieaseman lähistöltä (lähinnä budjetista ja avoimista tulevaisuuden suunnitelmista johtuen). Kävimme iltapäivällä jopa katsomassa kahta lupaava yksilöä (ylimpiä kerroksia, putkirempat tehty). Ajatus alkoi lopulta murentua siihen,…
Nyt on nähty kaksikerroksinen kerrostaloasunto, rivitalokaksio isolla terassilla ja autokatoksella, pari lähestulkoon purkukuntoisena kaupiteltua autiota rintamamiestaloa ja yksi asuttu 40-luvun omakotitalo. Ei siis yhtään laaja tämä skaala, jolla seuraavaa asuinsijaani etsin 😉 Liika ehdottomuus saattaa tehdä elämästä toisinaan hieman vaikeaa, mutta ei ole helppoa tämän liian vapaana juoksevan ajatusmaailmankaan kanssa….
Tänään oli se päivä, kun ensiasunnolle sanottiin heipat. Kyseessä oli varsin mukava yksilö. Pienen pintarempan jälkeen jopa oikein sievä pakkaus. Nyt pitäisi kuitenkin jaksaa innostua uudesta haikailun sijaan…
Ei löytynyt kosteutta kylppäristä! Asuntokaupat saavat siis sinettinsä ensi maanantaina, ja meikäläinen joutuu luopumaan onnellisen ensiasunnon omistajan -tittelistä. Toisaalta tilanne on haikea, toisaalta huojentava ja onpa se vielä jännittäväkin. Huojentuneisuus kumpuaa lähinnä siitä, että asunnon sai ylipäätään kaupaksi (näinä vaikeaksi kuvattuina aikoina). Hinnassakaan ei tarvinnut tinkiä järjettömyyksiin asti (välittäjien jatkuvista ennakkovaroitteluista huolimatta). Eikä…
Melko tuoreessa muistissa on vielä ajatus, että en ota seuraavassa muutossa mukaan mitään ylimääräistä. Mutta niin vain pääsi todellisuus taas yllättämään. Kirppareista ja erilaisista tavaranvähennysprojekteista huolimatta kun tavarat tekevät muuttamisesta… öö… kaikkea muuta kuin helppoa! Vapaa viikonloppu meni alusta loppuun asti kämppää tyhjentäessä. Loputkin irtotavarat pääsivät siis väliaikaisvarastoon. Samalla reissulla muovitettiin…
Paperiprojektin viimeinen erä olisi tällä kertaa tässä. Kilojen seurailu vähän vaikeutui viime aikoina muuttopakkailun aiheuttaman sekasorron takia, ja kirpparillekin tuli vietyä tavaraa niin pienissä erissä, että niiden punnitseminen ei aina edes onnistunut. Kaiken kaikkiaan paperia on kuitenkin poistunut vielä noin -14.8 kg. Projektin kokonaistulos on siis -127.9 kg. Tulos on…
Jopas oli päivä – taas! Kämppää tuli raivattua melkoisella tahdilla aamukuudesta kahteen, koska menin alkuviikosta sopimaan tapaamisen välittäjän kanssa tälle iltapäivälle. Aamulla paikat olivat vielä siinä kunnossa, etten kehdannut edes ennen-kuvia ottaa ;). Tiukkaahan se teki, mutta ehdin jotenkuten saada paikat sellaiseen kuntoon, että kelpasi sentään ottaa muutama jälkeen-kuva… Tavaratilanne on tällä…
Auto on yksi sellainen asia, jonka suhteen olen luetellut lukuisia ei koskaan -periaatteita. En koskaan hanki ajokorttia. En koskaan hanki autoa. En koskaan hanki ainakaan ihan uutta autoa. En koskaan hanki ajokorttia/autoa ellei palkka mahdollista auton huoletonta ostamista ja ylläpitoa. En koskaan hanki pikkuautoa. Perusteluina näille päätöksille ovat olleet autosta koituvat kustannukset ja kaikki…
Niinhän se menee, että elämä auto välillä yllättää. Tänään oli kiva lähteä pienessä kiireessä aamulla matkaan, kun (1) takaluukku ei suostunut menemään kiinni, (2) kuskin puoleinen etuovi oli jäätynyt kiinni ja (3) jäätä oli enemmän ikkunoiden sisäpuolelle kuin ulkopinnalla. Kohta (1) onneksi ratkesi lukkosulalla ja kohta (3) pienellä skrapailulla sekä lämpöpuhalluksella….
Vielä tuli pientä edistystä paperiprojektiin tälle vuodelle. Aion kyllä jatkaa projektia vielä ensi vuoden puolellakin. Projektin voisi julistaa päättyneeksi siinä vaiheessa, kun joskus muuttaa nykyisestä kämpästä pois. Eli tavoitteena on seuraavassa muutossa kantaa mukana mahdollisimman vähän ”turhaa” paperia… Vanhat opiskelupaperit olen jo käynyt kokonaisuudessaan läpi, ja jäljelle jääneet muka-tärkeät paperit mahtuvat kolmeen…
Huomasin tänään talvikenkieni hajonneen – taas! Tälläkin kertaa kauan jatkunut kaava jatkui eli talvikengät kestivät meikäläisen käytössä vain vuoden (tai vähän alle). Nämä kengät oli nimittäin ostettu tämän vuoden alkupuolella. Toki kengillä voisi vieläkin kävellä, mutta ei viitsi ottaa sitä riskiä, että korko (ks. kuva) lysähtää lopullisesti lyttyyn tai koron…
Varsin hiljaista… koska päätin yrittää olla kirjoittamatta väsyneenä tai jumissa olemisesta (ainakaan enää tässä loppuvuoden aikana). Ei siis ihan hirveästi ole meno muuttunut. Tai no, ehkä jotain pientä muutosta on ilmassa. Stressauksen kohde kun alkaa hiljalleen siirtyä loputtomasta tehtävälistasta siihen aikaan, kun listassa ei ole enää mitään jäljellä. Mitäs sitten…
Tämän syksyn projekteille tuntuu olevan yhteistä se, että ne kaikki etenevät paljon hitaammin kuin olisi toivottavaa. Taitaa olla pitkälti asennekysymys, viitsiikö pienistä edistysaskeleista edes iloita vai jatkaako tauotta hermojen kiristelyä… Joka tapauksessa, paperiprojekti pääsee seurannassaan toiseen osaa (ei ehkä niitä tärkeimpiä projekteja, mutta tyhjää parempi!?). Yhteensä paperia on nyt kadotettu nurkista 65.6 kiloa. Vanhat opiskelupaperit saavat…
Tenttiin luvun lomassa on pakko pitää välillä (siis aika usein) taukoja, koska muuten homma ei vaan (enää) toimi (johtuu varmaan vanhuudesta). Mitään kovin haastavaa noilla tauoilla ei kuitenkaan voi tehdä, etteivät jo opitut asiat katoa uusien juttujen alta pois. Viime päivien taukoilunäpertelyksi valikoituikin loppuvuoteen kaavailemani paperiprojektin aloitus. On varmaan ihan…
Ensi viikolla on tentti, joten lienee helppo arvata, mihin kului lauantai. Ja mihin tulee kulumaan sunnuntai… Kuvat ovat aamuiselta lenkiltä. Kaikenlaiset seitit ovat vähintäänkin inhottavia osuessaan kesken matkaa päin näköä, mutta pientareen puolella ne näyttivät melkein kauniilta usvaisessa aamussa. Ja kohtahan sitä saa taas lähteä aamulenkkeilemään…
Päivän pyörälenkki vei taas ohi Metsänkylän kartanon, joka tarjoaa katsottavaa, ostettavaa ja syötävää näin kesäsunnuntaisin. Koska kyseessä saattoi hyvinkin olla kesän viimeinen pyörälenkki tuolla Pekolan suunnassa, niin hypättiin tällä kertaa alas satuloista ja leikittiin turisteja 🙂 Pysähtyminen oli toisaalta hyvä ratkaisu, toisaalta ei. Sisustus-, omakotitalo- ja muuttokuumeet nostivat meinaan kummasti päitään…
Ei ole tuo hirmuinen helle päässyt pahemmin vaivaamaan, koska päivät ovat kuluneet hyvin ilmastoidussa (kesä)työpaikassa. Iltaisin on kuitenkin tullut lähdettyä ulos katsomaan, miten maisema ja tunnelma muuttuvat lämpöisillä keleillä. Lähinnä on liikuttu pyörillä, ja etenkin Vanajaveden rantamaisemissa. Muutaman kerran on jopa osuttu johonkin lähistön tapahtumaan, vaikka niitä ei ole erikseen…
Nyt se on ohi – 13 viikkoa työharjoittelua tuli tänään täyteen! Viimeisin viikko taisikin olla koko rupeaman pisimmän tuntuinen, koska työpäiviä oli kuusin kappalein ja olemista on vaivannut (ja vaivaa edelleen) mystinen väsymys. Huomenna kauan kaivattu vapaa-päivä vie pikavisiitille Tallinnaan. Tämän jälkeen seuraavat 6 viikkoa kuluvat kesätöissä ahertaessa (eli harjoittelun…
Juhannus tarkoitti tänä vuonna lähinnä muutamaa vapaapäivää. Ilman ohjelmaa… (ja silti seuraava viikko meinaa väsyttää jo valmiiksi.) Suurin saavutus oli saada uudet tuunatut Ikea-jakkarat paikoilleen. Ovat muuten paljon paremmat istua kuin odotin. Ja seuraavat selkänojalliset tuolithan ovat siis jo tuunausjonossa, joten ei pääse tulemaan tylsää tällä rintamalla 😉 Btw, huomenna…
Parissa viime postauksessa esiintyneet tuunaukset saivat sisustusmielen kummasti elpymään pienestä kevätväsymyksestä. Ikeassa kiertely osoittautuikin vaaralliseksi, koska katse osui pieneen ja sievään kirjoituslipastoon (Hemnes). Alun perin olin haaveillut vastaavaa lipastoa ns. ompelukaapiksi, mutta tilanpuutteen vuoksi ompelulle ei voi pyhittää tällä hetkellä täysin omaa nurkkausta. Mutta miksipä lipastolla ei voisi kohentaa jotakin…
