Noin vuosi sitten päädyin pitkien pohdintojen jälkeen hankkimaan elämäni ensimmäisen Kånkenin. Odotusarvona oli, että kestäväksi kehuttu reppu olisi toiminut hyvänä arkisena kuskausvälineenä useampia vuosia. Ja kyllähän tuossa tavarat saa vieläkin mukana kulkemaan, mutta repun ulkonäkö on muuttunut tästä… …tähän. Reppu on siis haalistunut väriltään melkoisesti, sen pohjasaumaa on pitänyt jo…
Talon hankkiminen toi remppojen lisäksi muutamia muitakin sivuprojekteja, joista viimeisintä olen yrittänyt väistellä (ainakin mielessä) mahdollisimman pitkään. Tänään saatiin homma kuitenkin pyörähtämään käyntiin, kun sovittiin välittäjän kanssa nykyisen asunnon myyntiin laitosta. Jostain kumman syystä tuli siis viikonloppuna kerrankin siivottua vähän paremmin… Alla todistekuvia harvinaisen kaaosvapaasta hetkestä. Olohuoneen yleisnäkymä… Olohuone keittokomerosta päin…
Viime vuonna ajattelin, että vuodesta 2016 soisi tulevan vähän edeltäjäänsä seesteisempi. Lopputuloksesta voi olla montaa mieltä. Päätin kuitenkin jättää suuremmat analyysit tekemättä ja tiivistää vuoden muutamaan mieleen tulevaan avainsanaan… Lappi. Muutin uuden työpaikan perässä noin 800 kilometriä pohjoiseen eli Lapin puolelle. Ja ehdinpä muuttaa vielä takaisinkin. Työt. Työskentelin uudessa työpaikassa tammikuusta elokuuhun….
Viime viikonlopun suunnitelmana oli viettää (odotella) ensin päivä Turussa ja irtautua sen jälkeen arjen pyörteistä minimittaisella 23 h -risteilyllä. Todellisuudessa asia kääntyi kuitenkin lähes päälaelleen ja pääohjelmanumeroksi nousi tuo Turussa vietetty kaikin puolin suunnittelematon päivä. Noin 20 000 askeleen mittainen päivä sisälsi kauniita maisemia, apteekkimuseossa vierailun, gluteenittoman glögihetken kauppahallissa, torin…
Tänä syksynä tapahtui se kauan odotettu ihme, että sain sullottua (vihdoinkin!!) kaikki opinnot pakettiin. Ja tässä tapauksessa –kaikki- tarkoittaa 567 opintopistettä ja väitöskirjaa. Prosessissa ehti kulua kaiken kaikkiaan vuosi jos toinenkin, joten ajatus opiskelustressittömästä elämästä alkoi tuntua jo hieman utopistiselta. Nyt se aika on kuitenkin tässä. Töiden jälkeen ei tarvitse kirjoittaa, päntätä, korjata,…
Yksi kesän kätköilyreissuista vei Akanlahden tukinsiirtolaitokselle. Jänniä rakennuksia, avoimia ovia, vanhaa tunnelmaa… Purkin löytymisen jälkeen katseltiinkin vielä hyvä tovi ympäristöä, ja kummasti alkoi taas tehdä mieli omaa pientä (vanhaa) puutaloa.
Niin se vaan aika juoksee ja vuosia kertyy! Mutta olihan se taas ihan mukavaa. Kukkia, vieraita, lahjoja, kakkua sekä muita herkkuja 😉 Lisäksi tämän vuoden uutuutena oli saada julkaistuksi pari uutta geokätköä synttäripäivänä. Jos on asiaa pohjoisen suuntaan, niin kannattaa kurkata Posion kirkko ja Mourusalmen maisemia.
Sunnuntain helteistä nautittiin kätköilemällä koko päivä Kuusamon ja Rukan nurkilla…
Taitaa olla pakko myöntää, että yötön yö näyttää erilaiselta näillä leveysasteilla kuin etelämmässä. Valoa riittää. Juhannus oli ja meni ilman sen kummempia suunnitelmia. Aattona ensin vähän töitä ja sen jälkeen ulos laskematonta aurinkoa ihailemaan. Reitti vei Kuusamon (geo)kätköjen kautta Rukalle, jossa ihan vahingossa ajauduttiin katselemaan kokon sytytystä. Ei huono sattumus….
Tai ehkä pikemminkin pumpulisuo, koska ilman saappaita valkoisten pallosten lähempi tarkastelu olisi ollut huomattavasti haastavampaa. Näitä (ja monia muitakin) maisemia päästiin ihailemaan viikonlopun tuhannen ajokilometrin reissulla – kaukaa Kuopioon ja takaisin. On se jännä, kuinka joskus viikonloppu kuluu hujauksessa kotona nyhrätessä ja pyykinpesukin tuntuu tuolloin suurelta saavutukselta. Toisinaan taas samassa…
Voisin melkein aloittaa oman postaussarjan aiheena näin pilaat takuuvarmasti vapaa-aikasi. Tämän päivän arkivapaan tuhosin tuskailemalla yhden opiskelutekstin kanssa. Työpäivän pituuden verran nyhräsin koneella – eikä siinä vielä kaikki. Ryytynyttä oloa sai kummasti ryydytettyä lisää tankkaamalla läpi päivän stressiherkkuja vähän liian suurella annoksella. Illan yritys pelastaa edes osa vapaapäivästä sisälsi pari…
Tänään oli tarkoitus paikkailla eilisen tekemättömyyksiä. Onnistuiko? No, eipä oikein. Ulkona oli taas tarjolla niin paljon valoa ja lämpöä, että päivän viettäminen sisällä ei vaan tuntunut sopivalta. Tärkeitä sisähommia sopivammalta vaikutti sen sijaan pieni kätköily, joka vei katsomaan yllä näkyviä kauniita pohjoisen maisemia. Tapani mukaan en voinut kävellä suorinta tietä…
Lauantain suunnitelmana oli tehdä rästihommia, kotiaskareita ja rasittavista rasittavimpia opiskelujuttuja. Hienon sään ja vapaapäivän suoman mahdollisuuden vuoksi listaan ymppäytyi myös ajoreissu lähimpään kaupunkiin, jossa oli tarkoitus poiketa ihan vain parilla kätköllä ja pistäytyä vaihteeksi isommassa marketissa. Pari kätköä vaihtui kuitenkin vähän useammaksi, koska tämä sää. Katsokaa nyt! Ja lämpöä riitti…
Kuluneella viikolla meno on ollut taas sellaista, että heti töistä päästyä olisi voinut kaatua suorilta jaloilta sohvalle ja nukahtaa lennossa. Ja jatkaa unia helposti aamuun asti. Pari kertaa näin taisi melkein tulla tehtyäkin… Eilen ja tänään tuli kuitenkin bongattua myös yhdet geokätköt. Näillä pohjoisen pikkukylän koordinaateilla on turha kuvitellakaan normipäivänä…
Kånken-reppu ei näyttänyt vuosiin omiin silmiini mitenkään erikoiselta tai ainakaan erikoisen ihanalta. Vaikutelmani repusta oli tuolloin suunnilleen tällainen: karu, kulmikas, pieni, hartioita painavat hihnat ja liian vähän taskuja. Sitten silmä tottui ja Kånken alkoi olla ihan ok, neutraali, katukuvassa silmälle huomaamaton. Kunnes yhtenä päivänä mieli muuttui niin, että mä haluun kanssa! Repusta…
Ylimääräisestä vapaapäivästä piti ottaa tavalliseen tapaan kaikki irti. Aikaisin ylös ja hiihtämään siis. Tällä kertaa tutustumisen kohteena oli läheinen Riisitunturi. Loppupäivä puolestaan kului kätköilymiitissä sekä kätköjä etsiessä. Ja tattadaa, tänään näki päivänvalon ihka ensimmäinen oma kätkö!
Meneillään on mielenkiintoinen yhdistelmä perus työviikkoa sekä mökkielämää. Päivät menevät pakertaessa kuten yleensäkin, mutta iltaisin ohjelmassa on hiihtämistä, saunomista, makkaranpaistoa sekä kätköpaikkojen katselmuksia täysikuun valossa 🙂 Lähestyvä pääsiäinen on tuomassa muutaman kaivatun vapaapäivän. Vielä seitsemän tuntia urakointia huomenissa ja edessä olisi huima viiden päivän vapaaputki. Blogi elelee tällä hetkellä melkoista…
Niin kivaa kuin geokätköjen etsiminen onkaan, jossain vaiheessa oman geokätkön väsääminen alkaa vaikuttaa vähintäänkin yhtä kutkuttavalta. Itselläni tämä vaihe vaikuttaa tulleen noin 700 löydetyn kätkön jälkeen. Yksikään purkki ei ole kuitenkaan vielä kätösteni kautta etsittäväksi päätynyt, koska homma vaatii vähän pohjustamista. Yksinkertaisesti ajateltuna kätköön tarvitaan hyvä paikka, purkki lokikirjoineen, kätkökuvaus…
Rukalla on saatettu tänään nähdä hieman päättömästi ympäriinsä ajava pieni punainen auto, josta hyppäsi välillä ulos pienehkö naisihminen punaisissa talvikumisaappaissa jatkaen samaa päätöntä menoa jalkaisin. Mutta ei huolta, siellä oltiin vaan minä ja Sulo (siis se auto) vähän geokätköilemässä vapaapäivän ratoksi. Se on muuten aika jännä tunne, kun ympärillä parveilee…
Neljäs pohjoisen viikko hujahti ohitse. Mukaan mahtui perustyöpäivät ja vähän ekstraa… * Alkuviikkoa väritti punaiset kasvot ja turvonneet silmäluomet, kun jonkin sortin allerginen reaktio iski päälle kesken työpäivän. Onhan noita tilanteita ennenkin koettu, mutta kyseinen isku oli ensimmäinen näillä leveysasteilla. Ei kiva. Tapauksesta johtuen päätin laittaa pannaan kaikki ylimääräiset kasvovoiteiden testailut ja…
Posion luontonähtävyyksiä selvitellessä ei voi olla törmäämättä Korouomaan. Kyseessä on rotkolaakso, jossa voi näin talvisin bongailla jääputouksia viiden kilometrin Koronjää-patikkareitin varrella. Harha-askeleita ei kannata pahemmin ylläpidetyltä reitiltä ottaa, koska polun vieressä humpsahtaa hyvin nopeasti syvälle hankeen. Matkaa reitin lähtöpisteeseen on Posiolta reilut 30 kilometriä Rovaniemelle päin. Ensimmäinen vastaan tullut putous oli…
