Jopas oli viikko. Joka päivä jotain uutta. Joka päivä jotain hukassa. Ensimmäinen viikko uudessa työpaikassa ja uudella paikkakunnalla hujahti ohi hetkessä. Muuton jälkeen hujan hajan jääneet pikkutavaratkin ovat vielä vähintään yhtä sekalaisessa tilassa kuin viikko sitten. Huomisesta alkaen olisi ehkä aika skarpata (edes vähän), koska jatkuva tavaroiden etsiminen alkaa hiljalleen…
Päivän opetukset taisivat taas löytyä lähimetsistä. Pienen ihmisen suureksi elämykseksi riittää nimittäin (ainakin hetkeksi) ison kiven päälle kipuaminen (ja periltä löydettävä muovirasia). Kiipeämissuunta oli nimenomaan kuvassa näkyvältä puolelta ja kyllä muka tuntui välillä korkealta. Tai mitä korkeudesta, mutta kun ei meinannut olla mitään, mistä ottaa kiinni. Vähän siis käytiin huitelemassa kätköillä tänäänkin. Taisi…
Mikäpä sopisi paremmin ajanvietteeksi joulun alla kuin perinteinen laivareissu Tukholmaan (oltiin reissussa su-ti). Alkumatkasta pääsi katsomaan Helsingin vilinää, jästialttiita geokätköjä ja joulukojuja. Lumeton maisema ehkä hieman himmensi ajatusta joulusta, mutta eipähän tarvinnut palella. Tukholman päässä lokattiin ensimmäiset ulkomaan geokätköt ja yksi webcam-kätkökin oli bongattujen joukossa (tuota sorttia ei aikaisemmin meikäläisen listoilta…
… ja silti kätköillä sai vielä lähes kesäisissä maisemissa. Paikkana oli tällä kertaa Tammelan Eerikkilä, jossa reitin varrelta löytyi muun muassa käsivoimin toimiva lossi. Lumettomat maisemat ja leuto ilma eivät ehkä ole parhaita joulutunnelman luojia, mutta kylmää mielellään karttavalle liikkujalle tilanne on aika ihanteellinen. Tilanne saattanee tosin pian olla hieman…
Tai siis, mitä mä eilen oikein tein? Viime aikoina on pitänyt yrittää viritellä itseään työnhakumoodiin. On siis tullut viilailtua CV:tä, tuskasteltua hakemuskirjeiden kanssa, tutkailtua työpaikkailmoituksia, pohdittua piilotyöpaikkoja ja kauhisteltua maan työttömyystilannetta. Sitäkin mietin, että jaksaako työhaun kiemuroista kirjoitella tänne blogiraakileeseen asti vai keskittyisikö jatkossakin vain maisemakuviin ja muihin pikkusieviin asioihin….
Viime yö oli harvinaisen ankea ja uneton. Aamu oli puolestaan jäätävä. Silmät aukesivat klo 7.22, kun päivän kätköilyreissun oli tarkoitus alkaa klo 7.30. Matkaan päästiin kuitenkin (eikä edes hurjan montaa minuuttia myöhässä), ja hyvä niin, koska lounasmakkaraa sai käristää alla näkyvissä maisemissa. Päivän tunnusluvut olivat seuraavat: Löydettyjä kätköjä: 32 kpl Saappailla…
Toisina päivinä pelkkää istumista ja ruudun tuijottamista, toisina päivinä pelkkää kävelyä ja kätköilyä. Torstaina Nuuksion maisemista löytyi 51 kätköä, kumisaappaissa otettuja askelia kertyi 21.1 kilometrin verran ja aikaa tähän kaikkeen eväshetket mukaan luettuina kului yli 8 ja puoli tuntia. Jännää tuo maisemien ja tunnelmien vaihtelu metsikössä. Yhdessä kohtaa voi ensin…
Eilinen oli taas yksi todiste siitä, että jos jotain harrastetaan, niin sitä harrastetaan fanaattisesti. Päivän aikana kulutettiin Nuuksion ulkoilureitillä yli kahdeksan tuntia, käveltiin kumisaappaissa reilut 21 kilometriä ja löydettiin 50 kätköä. Metsän uumenista poistuttiin lopulta siinä vaiheessa, kun polullakaan ei enää voinut edetä ilman taskulamppua. Päivän viimeinen kätkö haettiin vielä…
Viime sunnuntaille osui sopivasti sekä vapaapäivä että aurinkoinen sää, joten olosuhteet suorastaan yllyttivät bongailemaan kätköjä metsäisistä maisemista. Kaiken kaikkiaan kätköjä löytyi 22 kappaletta ja aikaa niiden etsimiseen meni vaatimattomat 5 tuntia ja 42 minuuttia. Matkaa poluilla ja polkujen ulkopuolella kertyi 13.8 kilometriä. Ei muuten pitäisi koskaan ajatella, että juuri nyt…
Kalassa käyminen on sen verran poikkeuksellista puuhaa meikäläisen päiväohjelmassa, että jokaisesta kerrasta sallittakoon raportoida erikseen ja lukuisten kuvien kera. Viimeksi siimoja käytiin tuijottelemassa tiistaina, jolloin aamu oli usvainen ja päivä yhtä aurinkoinen kuin parempanakin kesäpäivänä. Reissu alkoi ennen seitsemää (mikä herätys vapaapäivänä!) ja siimat saatiin veteen kahdeksan pintaan. Saaliiksi kertyi…
Viikon ainoa vapaapäivä. Mihin sen oikein kuluttaisi? No kalastamiseen tietysti. Evolla. (En edes muista, koska olisin viimeksi ollut onkireissulla.) Päivän luvut: Liikkeelle klo 6.25. Kalastusta noin kahdeksan tuntia. Saaliiksi kaksi kirjolohta (1025 g ja 430 g) ja pari desiä puolukoita. Reissussa bongattiin myös seitsemän geokätköä. Evääksi paistettiin kymmenkunta lättyä.
Mitäpä sitä muuta tekisi vapaapäivänään kuin remppaa. Tänään ehdittiin muun muassa… …irrottaa makuuhuoneen tapetit (oli muuten sellainen suoraan levyyn liisteröity tapaus – ei kiva!). …maalata olohuoneen, keittiön ja makuuhuoneen seinät. …maalata makuuhuoneen katto. Kuulostaa ehkä lyhyeltä listalta, mutta niin vain kello pyörähti kertaalleen ympäri tuota tehdessä. Tietysti välissä myös hiottiin seiniä,…
Tänäänkin remppa edistyi vain apuvoimin, koska oma aika meni töitä tehden (vai pitäisikö sanoa töitä harjoitellen, koska opiskelun työharjoitteluvaihe on edelleen menossa). Työharjoittelu muuten särähtää välillä omaan korvaan kuulostaen jotenkin helpommalta tai kevyemmältä kuin oikea työ. Käytännössä siellä työpaikalla kuitenkin ollaan täydet kahdeksan tuntia päivässä (ihan niin kuin kaikki muutkin) ja koko ajan saa opetella…
Mistä tietää, että tekemistä on liikaa ja aikaa liian vähän? Siitä, että lauantaina huomaa toivovansa olevansa jo ensi viikon torstaissa. Paljon siis pitäisi saada tehtyä ennen ensi viikon loppua. Uuteen remppakohteeseenkaan ei ehdi ahkeroimaan ennen kuin kiireellisemmät asiat saa pois alta. Onneksi on apujoukkoja, jotka jaksavat yllättää. Tämän päivän yllätys… Eli…
No niin, nyt ollaan taas asunnon omistajia (ainakin osittain, koska pankillahan on myös osansa). Asunto olisi periaatteessa asumiskelpoinen ihan sellaisenaan, mutta remppapeukaloa kutittaa siihen malliin, että muutoksia on luvassa. Alta löytyy tänään kohteesta räpsäistyjä kuvia eli lähtötilanne. Asuntoshoppailun tulos: 1) Oma ovi. Kerrostaloasumisen jälkeen oma ulko-ovi on hetken aikaa uutta ja ihmeellistä. Samoin ulko-oven…
Päätös on tehty! Sain siis vihdoinkin sanoa välittäjälle, että mä otan tän. Kaupat tehdään jo ensi viikolla ja asuntokin vapautuu siinä samalla. Päätösten tekoa saa toki jatkaa lähitulevaisuudessakin vielä hyvän tovin. Pitäisi muun muassa päättää… …minkälainen lattia olisi kiva? …millä sävyllä seinät maalataan? …mitä tapettia laittaisi seinien piristeeksi? …minkälaisia listoja…
Viikon aluksi (maanantaina) valittelin, ettei sopivaa asuntoa meinaa löytyä. Samana päivänä sain kuitenkin itsestäni sen verran irti, että buukkasin kolme yksityisnäyttöä. Ensimmäinen oli toissapäivänä, toinen eilen ja kolmas tänään. Maanantain kohde oli pieni rivitalon päätykaksio. Ei sellainen kuin alun perin hain, mutta toisaalta oikein sopiva (etenkin budjettia ja epävarmoja tulevaisuuden näkymiä ajatellen). Pähkäily päättyi…
Sain vastatarjouksen. En kuitenkaan tarttunut tarjoukseen tai tehnyt vastatarjouksen vastatarjousta. Asunnon metsästys siis jatkuu. Miten voikin olla niin vaikeaa löytää pientä kohtuuhintaista asuntoa järkevällä sijainnilla? Vaihtoehtoja tuntuu olevan lähinnä kaksi: (1) maksa itsesi kipeäksi jokseenkin kunnollisesta asunnosta, jota tuskin saat kuitenkaan myytyä jatkossa samalla hinnalla eteenpäin tai (2) maksa kohtuullinen…
Toisinaan Enter-näppäimen painallus voi olla hyvinkin jännittävää. Esimerkiksi silloin, kun tekee tarjousta asunnosta. Kuten äsken. Pahin vaihe on kuitenkin vielä edessä. Hylätäänkö se ihan tuosta vaan? Tekevätkö vastatarjouksen? Mitä jos se hyväksytään? (En kai tarjonnut liikaa…)
