Tänä syksynä tapahtui se kauan odotettu ihme, että sain sullottua (vihdoinkin!!) kaikki opinnot pakettiin. Ja tässä tapauksessa –kaikki- tarkoittaa 567 opintopistettä ja väitöskirjaa. Prosessissa ehti kulua kaiken kaikkiaan vuosi jos toinenkin, joten ajatus opiskelustressittömästä elämästä alkoi tuntua jo hieman utopistiselta. Nyt se aika on kuitenkin tässä. Töiden jälkeen ei tarvitse kirjoittaa, päntätä, korjata,…
Voisin melkein aloittaa oman postaussarjan aiheena näin pilaat takuuvarmasti vapaa-aikasi. Tämän päivän arkivapaan tuhosin tuskailemalla yhden opiskelutekstin kanssa. Työpäivän pituuden verran nyhräsin koneella – eikä siinä vielä kaikki. Ryytynyttä oloa sai kummasti ryydytettyä lisää tankkaamalla läpi päivän stressiherkkuja vähän liian suurella annoksella. Illan yritys pelastaa edes osa vapaapäivästä sisälsi pari…
Neljäs pohjoisen viikko hujahti ohitse. Mukaan mahtui perustyöpäivät ja vähän ekstraa… * Alkuviikkoa väritti punaiset kasvot ja turvonneet silmäluomet, kun jonkin sortin allerginen reaktio iski päälle kesken työpäivän. Onhan noita tilanteita ennenkin koettu, mutta kyseinen isku oli ensimmäinen näillä leveysasteilla. Ei kiva. Tapauksesta johtuen päätin laittaa pannaan kaikki ylimääräiset kasvovoiteiden testailut ja…
Tai siis, mitä mä eilen oikein tein? Viime aikoina on pitänyt yrittää viritellä itseään työnhakumoodiin. On siis tullut viilailtua CV:tä, tuskasteltua hakemuskirjeiden kanssa, tutkailtua työpaikkailmoituksia, pohdittua piilotyöpaikkoja ja kauhisteltua maan työttömyystilannetta. Sitäkin mietin, että jaksaako työhaun kiemuroista kirjoitella tänne blogiraakileeseen asti vai keskittyisikö jatkossakin vain maisemakuviin ja muihin pikkusieviin asioihin….
Tänäänkin remppa edistyi vain apuvoimin, koska oma aika meni töitä tehden (vai pitäisikö sanoa töitä harjoitellen, koska opiskelun työharjoitteluvaihe on edelleen menossa). Työharjoittelu muuten särähtää välillä omaan korvaan kuulostaen jotenkin helpommalta tai kevyemmältä kuin oikea työ. Käytännössä siellä työpaikalla kuitenkin ollaan täydet kahdeksan tuntia päivässä (ihan niin kuin kaikki muutkin) ja koko ajan saa opetella…
Mistä tietää, että tekemistä on liikaa ja aikaa liian vähän? Siitä, että lauantaina huomaa toivovansa olevansa jo ensi viikon torstaissa. Paljon siis pitäisi saada tehtyä ennen ensi viikon loppua. Uuteen remppakohteeseenkaan ei ehdi ahkeroimaan ennen kuin kiireellisemmät asiat saa pois alta. Onneksi on apujoukkoja, jotka jaksavat yllättää. Tämän päivän yllätys… Eli…
No niin, nyt ollaan taas asunnon omistajia (ainakin osittain, koska pankillahan on myös osansa). Asunto olisi periaatteessa asumiskelpoinen ihan sellaisenaan, mutta remppapeukaloa kutittaa siihen malliin, että muutoksia on luvassa. Alta löytyy tänään kohteesta räpsäistyjä kuvia eli lähtötilanne. Asuntoshoppailun tulos: 1) Oma ovi. Kerrostaloasumisen jälkeen oma ulko-ovi on hetken aikaa uutta ja ihmeellistä. Samoin ulko-oven…
Päätös on tehty! Sain siis vihdoinkin sanoa välittäjälle, että mä otan tän. Kaupat tehdään jo ensi viikolla ja asuntokin vapautuu siinä samalla. Päätösten tekoa saa toki jatkaa lähitulevaisuudessakin vielä hyvän tovin. Pitäisi muun muassa päättää… …minkälainen lattia olisi kiva? …millä sävyllä seinät maalataan? …mitä tapettia laittaisi seinien piristeeksi? …minkälaisia listoja…
Viikon aluksi (maanantaina) valittelin, ettei sopivaa asuntoa meinaa löytyä. Samana päivänä sain kuitenkin itsestäni sen verran irti, että buukkasin kolme yksityisnäyttöä. Ensimmäinen oli toissapäivänä, toinen eilen ja kolmas tänään. Maanantain kohde oli pieni rivitalon päätykaksio. Ei sellainen kuin alun perin hain, mutta toisaalta oikein sopiva (etenkin budjettia ja epävarmoja tulevaisuuden näkymiä ajatellen). Pähkäily päättyi…
Sain vastatarjouksen. En kuitenkaan tarttunut tarjoukseen tai tehnyt vastatarjouksen vastatarjousta. Asunnon metsästys siis jatkuu. Miten voikin olla niin vaikeaa löytää pientä kohtuuhintaista asuntoa järkevällä sijainnilla? Vaihtoehtoja tuntuu olevan lähinnä kaksi: (1) maksa itsesi kipeäksi jokseenkin kunnollisesta asunnosta, jota tuskin saat kuitenkaan myytyä jatkossa samalla hinnalla eteenpäin tai (2) maksa kohtuullinen…
Toisinaan Enter-näppäimen painallus voi olla hyvinkin jännittävää. Esimerkiksi silloin, kun tekee tarjousta asunnosta. Kuten äsken. Pahin vaihe on kuitenkin vielä edessä. Hylätäänkö se ihan tuosta vaan? Tekevätkö vastatarjouksen? Mitä jos se hyväksytään? (En kai tarjonnut liikaa…)
Tuuliviiri täällä hei. Toissapäivänä olin ihan varma, että omakotitalo sen olla pitää. Sellainen pieni ja vähän ränsistynyt. Eilen aamulla iski kuitenkin ajatus, että sittenkin kerrostalo naapurikaupungin rautatieaseman lähistöltä (lähinnä budjetista ja avoimista tulevaisuuden suunnitelmista johtuen). Kävimme iltapäivällä jopa katsomassa kahta lupaava yksilöä (ylimpiä kerroksia, putkirempat tehty). Ajatus alkoi lopulta murentua siihen,…
Nyt on nähty kaksikerroksinen kerrostaloasunto, rivitalokaksio isolla terassilla ja autokatoksella, pari lähestulkoon purkukuntoisena kaupiteltua autiota rintamamiestaloa ja yksi asuttu 40-luvun omakotitalo. Ei siis yhtään laaja tämä skaala, jolla seuraavaa asuinsijaani etsin 😉 Liika ehdottomuus saattaa tehdä elämästä toisinaan hieman vaikeaa, mutta ei ole helppoa tämän liian vapaana juoksevan ajatusmaailmankaan kanssa….
Tänään oli se päivä, kun ensiasunnolle sanottiin heipat. Kyseessä oli varsin mukava yksilö. Pienen pintarempan jälkeen jopa oikein sievä pakkaus. Nyt pitäisi kuitenkin jaksaa innostua uudesta haikailun sijaan…
Ei löytynyt kosteutta kylppäristä! Asuntokaupat saavat siis sinettinsä ensi maanantaina, ja meikäläinen joutuu luopumaan onnellisen ensiasunnon omistajan -tittelistä. Toisaalta tilanne on haikea, toisaalta huojentava ja onpa se vielä jännittäväkin. Huojentuneisuus kumpuaa lähinnä siitä, että asunnon sai ylipäätään kaupaksi (näinä vaikeaksi kuvattuina aikoina). Hinnassakaan ei tarvinnut tinkiä järjettömyyksiin asti (välittäjien jatkuvista ennakkovaroitteluista huolimatta). Eikä…
Niinhän se menee, että elämä auto välillä yllättää. Tänään oli kiva lähteä pienessä kiireessä aamulla matkaan, kun (1) takaluukku ei suostunut menemään kiinni, (2) kuskin puoleinen etuovi oli jäätynyt kiinni ja (3) jäätä oli enemmän ikkunoiden sisäpuolelle kuin ulkopinnalla. Kohta (1) onneksi ratkesi lukkosulalla ja kohta (3) pienellä skrapailulla sekä lämpöpuhalluksella….
Huomasin tänään talvikenkieni hajonneen – taas! Tälläkin kertaa kauan jatkunut kaava jatkui eli talvikengät kestivät meikäläisen käytössä vain vuoden (tai vähän alle). Nämä kengät oli nimittäin ostettu tämän vuoden alkupuolella. Toki kengillä voisi vieläkin kävellä, mutta ei viitsi ottaa sitä riskiä, että korko (ks. kuva) lysähtää lopullisesti lyttyyn tai koron…
Ensimmäinen harjoitteluviikko takana! Enää kaksitoista jäljellä 🙂 Joskus vuosia sitten ajattelin, että asiakaspalvelutyö ei ole minun juttuni. Jotain on kuitenkin muuttunut, koska ei ole tehnyt tiukkaa toistella lukemattomia kertoja hei, kiitos, ole hyvä, kiitos hei hei. Tänään tuli tehtyä myös kevään ensimmäinen pyörälenkki…
Ja niin loppuu loma. Tai no, loma ja loma… Kahteen viikkoon mahtui kymmenen täyttä päivää jouluapulaisena hyörimistä. Ei siis kauheasti tullut ”lomalla” tehtyä viime syksyn rästihommia tai pohjustettua tulevia opiskeluita. Lopputulos: Stressiä pukkaa! Jotain positiivista oli sentään tänään näkyvissä. Tosin vain pienen hetken. Ei ole vielä yhtään ikävä lunta!
Lauantai oli pyykkipäivä (jälleen kerran). Jostain syystä pyykit näyttivät sen verran hauskoilta aurinkoa vasten, että piti ihan käydä hakemassa kamera ja ikuistaa narulla kököttävät vaatteet. Pyykeillä taitaa olla talon parhaimmat näkymät. Harmi vain, että jos ulkona sataa, niin pyykitkään ei kuivu…
