Pikkutyyppi sen teki. Esitti täydellisen performanssin siitä, miltä tammikuu mielestäni tuntuu. Esitykseen sisältyi myös kuvista välittymätön eläimellinen huuto. Ajoituskin oli ihan loistava, koska sain tämän silmieni eteen illalla ensimmäiseksi kotiin palattuani (juuri kun olin kotimatkalla manannut mielessäni tammikuun pimeitä aamuja ja vielä pimeämpiä iltoja). Voisin vaikka vannoa, että talvikuukausien vuorokausissa…
Voisin melkein kopioida tähän alkuun samat liirumlaarumit kuin edellisinä vuosina, koska tilanne ei ole muuttunut mihinkään. Tässä vaiheessa vuotta aina vain tuntuu siltä, että ei olisi saanut oikein mitään aikaiseksi. Todennäköisesti loppusyksyn ja alkutalven lyhyet päivät sekä talviteloille pakatut remppakamppeet ovat suurin syy tilanteeseen. Onneksi asiaan kuitenkin auttaa blogin selaaminen…
Tänä vuonna saatiin lumi maahan tavallista aikaisemmin. Maa oli valkoinen jo marraskuussa. Viime vuosina kehittelemäni selvitymisstrategia, jossa kutistan talven mielessäni vain tammi-helmikuun mittaiseksi, ei siis toiminut tällä kertaa. Pikkutyyppi on onneksi opettanut uutta suhtautumista lumeen. Toinen on odottanut malttamattomana kunnon lumitalvea ja jokainen lumisade on uusi ilonaihe. Lumityötkään eivät ole…
Tänä vuonna vietettiin jouluaatto kotona, eikä käyty koko päivänä takapihaa kauempana. Aamupäivän ohjelmassa oli lumityöt ja leikkiä umpihangessa sekä… …puiden pilkkomista. Pikkutyyppi on ehtinyt ottaa kirveen käytön jo melko hyvin haltuun, mutta todennäköisesti herran halonhakkuut tulevat vielä pitkään nostamaan vanhempien sykettä. Kirveshommat eivät jostain syystä käyneet mielessä silloin, kun päätin…
Joulumyyjäisten bongaus ei mennyt tänä vuonna ihan putkeen. Aloitin ilmoitusten etsiskelyn ensin liian aikaisin ja päädyin selailemaan lähialueiden tyhjyyttään ammottavia tapahtumakalentereita. Ja kun muutaman viikon jälkeen palasin asiaan, niin yhtäkkiä kaikki tapahtumat tuntuivat olevan samaan aikaan (tai ainakin päällekkäin jonkun muun menon kanssa). Lopulta tämän vuoden saaliiksi muodostuikin vain kolmet…
Halloween ei ole aikaisempina vuosina pahemmin iskenyt läpi omaan arkeen. Lähinnä on saattanut ärsyttää, kun juhlintaan liittyvä krääsärekvisiitta on lisääntynyt kaupoissa. Tänä vuonna kuitenkin aloitettiin uusi aika ja haettiin arkeen vähän piristystä kauhuteemasta, kun pikkutyyppikin piirrettyjä katsellessaan innostui aiheesta. Pahimmat kertakäyttökoristeet jätettiin sentään ostamatta ja mentiin sen sijaan diy-meiningillä. DIY-haamukoristeet…
Kun pari vuotta sitten rakennettiin keskelle takapihaa hiekkalaatikko, ei sitä varmastikaan ajateltu ihan heti muualle siirrettäväksi. Tänä syksynä tartuttiin kuitenkin taas kiltisti lapioihin ja niin alkoi hiekkalaatikon muuttomatka. Hiekkalaatikon keskeinen paikka oli varsin kätevä pikkutyypin ollessa ihan pieni. Nyt koko piha on kuitenkin otettu jo siinä määrin haltuun, että vähän…
Kun hain osittaista hoitovapaata, niin ajatuksena oli puuhata lapsen kanssa yksi ekstrapäivä viikossa jotain kivaa. Nyt tavaksi näyttää kuitenkin tulleen, että perjantaisin vietetään pikkutyypin kanssa siivouspäivää, jotta voidaan viikonloppuna tehdä mitä huvittaa. Onneksi herra kolmevee on (halutessaan) hyvä tiskaamaan, imuroimaan, pyykkäämään ja auttamaan kaikenlaisissa projekteissa. Saa vain nähdä, koska äidin…
Silloin harvoin, kun on oikein suunnitellut vain olla möllöttävänsä kotona, niin pikkutyypille iskee todennäköisimmin vimma päästä näkemään ja kokemaan jotain uutta. Viime viikolla tällainen hetki vei meidät piipahtamaan Kankaisten tilalle. Itselläni ei ollut sen kummempia odotuksia paikan suhteen, joten oli mukava tajuta, kuinka paljon katsottavaa tilalta löytyikään. Pikkutyyppi piti etenkin…
Mistä lie ajatus taas lähti, kun päädyttiin ex tempore testaamaan Tampereen ratikkaa, liukuportaita ja leikkipuistoja. Eipä siinä paljon suunnittelua tarvittukaan, että saatiin koko päivä kulumaan uusia maisemia ihmetellessä. Pikkutyypiltä meinasi välillä loppua puhti, mutta kummasti askel alkoi aina nousta siinä vaiheessa, kun jossain vilahti leikkipuisto tai muuta mielenkiintoista. Piipahdettiin ainakin…
Pikkutyypin ideasta se lähti. Lomapäivä Helsingissä, jotta päästään ajamaan junalla, metrolla ja ratikalla. Jätin päiväohjelman tarkoituksella ihan auki, jotta voidaan sompailla lapsen kanssa ympäriinsä ilman aikataulukiireitä. Toki siinäkin riitti matkavalmisteluita, kun päivitin ja asensin kaikki nykyajan vaatimat kännykkäsovellukset lippujen ostoa varten. Loppujen lopuksi oman kaupungin asemanseudun parkkijärjestelyt olivat matkan haastavin…
Olin ajatellut, että ollaan tänä vuonna aktiivisesti kotona. Nautitaan takapihalla puuhailusta pitkän talven jälkeen ja pyöritään lähiympäristössä. Mutta kuinka sitten kävikään… pieni herpaantuminen ja edessä oli yli 400 kilometrin edestakainen matka vuokramökille. Kiirettä pitämällä matkan olisi voinut taittaa noin viidessä tunnissa, mutta tällä kertaa otettiin ihan vastakkainen taktiikka. Vietettiin siis…
Ensimmäinen kesälomaviikko oli tänä vuonna jotenkin todella odotettu, koska varsinaista lomaa ei ole hetkeen ollutkaan. Loma ei kuitenkaan tarkoittanut tällä(kään) kertaa erityistä rauhoittumista tai lekottelua vaan aktiivista puuhaamista. Tahdin määräsi pitkälti pikkutyyppi ja moni asia oli herran kanssa jo tehty siinä ajassa, kun itsekseni olisin vasta suunnitellut hommaan ryhtymistä. Arkisten…
Ehdotin pikkutyypille kuluneella viikolla aarteenetsintää pihan perällä ja sainkin mukaani innostuneen kaivajan. Löydöt koostuivat lähinnä vanhoista tiilistä ja parista isosta betonilaatasta, mutta silti homma jaksoi kiinnostaa useampaan otteeseen. Välillä tuntui vähän hassulta kaivaa esille tiiliä, jotka joku oli aikaisemmin halunnut piilottaa pois näkyvistä. Mutta olipahan tämä ainakin halpaa hupia. Kaiken…
En tiedä kuvittelenko vaan, mutta kevät tuntuu etenevän tänä vuonna totuttua hitaammin. Silloin harvoin, kun aurinkoa ja lämpöä on sattunut olemaan tarjolla vielä työpäivän jälkeen, onkin hyökätty ulos heti kotiin päästyä. Perjantain ilta-auringossa otettiin projektiksi leikkimökin siivous. Pikkutyyppi puunasi pleksilaseja ja imuroi. Minä assistoin, minkä ehdin. Ei ehkä tullut suoritettua…
Tänään vietettiin kunnon kotipäivä. Ei ollut sen kummempia suunnitelmia, mutta ulkona riitti puuhailtavaa enemmän kuin tarpeeksi. Kaikki ruokailutkin aamupalaa lukuun ottamatta hoidettiin terassilla auringonpaisteessa. Ja pikkutyyppi, joka ei omien sanojensa mukaan tarvitse päiväunia, nukkui autuaasti vuoden ensimmäisellä pyörälenkillä. Heti aamusta aloitettiin autonrenkaiden vaihtamisella ja jatkettiin peräkärryn renkailla. Pikkutyyppi pääsi samalla…
Maaliskuu ja huhtikuun alkupuoli menivät kevättä odotellessa, joten kuluneen viikon aurinkoiset säät olivat ihana yllätys. Parina viime päivänä on jopa töiden jälkeen siirrytty lautasten kanssa terassille syömään ja pikkutyypin johdolla jatkettu ulkoilua helposti parikin tuntia. Opiskeluinto on koko alkuvuoden laantunut laantumistaan ja olenkin yrittänyt tahkoa kursseja alta pois mahdollisimman nopeaan…
Toiset viikot vain ovat pidempiä kuin toiset. Ja tämä viikko on ollut juuri sellainen. Pitkä. Pimeimmille ja kylmimmille talvikuukausille ei kaipaisi kauheasti mitään ylimääräistä menoa, koska aikaa tuntuu olevan muutenkin tavallista vähemmän. Kaikki lähtemiset pukemisineen ja auton lämmittämisineen alkavat vain ärsyttää, jos niiden kanssa saa jumpata ihan koko ajan. Kuluneen…
Joulu meni jo, mutta muistellaan nyt vielä yhtä itse tehtyä joululahjaa. Saatiin nimittäin toive pikkutyypin maalaamasta taulusta. Sinänsä asia vaikutti helpolta toteutettavalta, koska meiltä löytyy jo useampiakin lapsen maalaamia pieniä abstrakteja teoksia. Tällä kertaa taulupohjan koko oli kuitenkin noin 40 x 40 cm, mikä aiheutti yllättäviä haasteita. Pienistä alustoista pikkutyyppi…
Suksitellaanko taas? Luistelukentälle tai isompaan pulkkamäkeen lähtö ei ole saanut meillä kovinkaan suurta kannatusta (päinvastoin), joten oli melko yllättävää nähdä pikkutyyppi innostumassa suksista. Ehkäpä taika oli siinä, että kyseisiä kamppeita ei herralle edes tarjottu vaan hän bongasi ne itse pulkan vierestä.Mäkeäkin on laskettu innokkaasti pihaan kolatussa lumikasassa. Ehkä tässä vaiheessa…
Tänä vuonna lähetettiin ennätysvähän joulukortteja ja vielä vähemmän askarreltiin niitä itse. Muutamia kuitenkin tehtiin, koska ihan kaikkia eivät sähköiset toivotukset tavoita. Ja onhan noissa pienin käsin väkerretyissä korteissa oma viehätyksensä, jos haluaa jotakuta hieman spesiaalimmin muistaa. Korttiprosessin ensimmäisenä päivänä maalattiin, toisena koristeltiin ja kolmantena viimeisteltiin. Hauskat maalattavat korttipohjat löytyivät ohi…
