Tämä sivu toimii oppimispäiväkirjana ammatillisen opettajankoulutuksen opinnoissani.
Alla on päiväkirjan sisällysluettelo, josta näkee kirjoitusten ajankohdan. Tekstit on jaoteltu pitkälti kurssijaon mukaan.
Kommentointimahdollisuus on sivun alareunassa.
Tarkempia opetusharjoittelun tunnelmia löytyy erilliseltä alasivulta täältä.

Aikaisemmat opinnot ja odotukset ennen ammatillisen opettajankoulutuksen alkua (5/2023)

Taas kerran olen päätynyt miettimään, voiko ihminen opiskella liikaa. Ja opiskelulla tarkoitan nimenomaan tutkintomuotoista tai muuta opintopisteytettyä toimintaa, koska elinikäinen oppiminenhan on ihan kokonaan toinen juttu (eikä sen järkevyyttä tarvitse erikseen miettiä).

Asia on noussut aina ajankohtaiseksi, kun olen aloittanut jonkun uuden opiskeluprojektin. Koska minä, joka vannoin itselleni, etten enää ikinä osallistu yhteenkään (ulkoa opiskelua vaativaan) tenttiin ensimmäisen suoritetun korkeakoulututkinnon (FM) jälkeen, olen sittemmin suorittanut jatko-opinnot väitöskirjoineen (FT), farmaseutin tutkinnon sekä liiketalouden tradenomin verkkotutkinnon.

Kaiken edellä mainitun opiskelun jälkeen hain vielä keväällä 2023 ammatilliseen opettajankoulutukseen, koska opettajan pätevyys/kelpoisuus on aina silloin tällöin kummitellut mielessä.

En ole missään vaiheessa opettanut (epäpätevänä) päätyökseni, mutta yliopistolla työskennellessä sai joka vuosi osallistua enemmän tai vähemmän opetukseen. Suoritin tuolloin myös omasta mielenkiinnostani ne yliopistopedagogiikan kurssit, joihin jatko-opiskelijana oli mahdollista osallistua.

Ja jos opetuskokemusta ei pahemmin vielä olekaan, niin näkemyksiä erilaisista tutkinnoista ja kursseista on kasassa sitäkin enemmän. Opintojeni alkuvaiheessa oli vallalla hyvin opettajavetoinen opetustapa, jossa luennoilla oli oltava läsnä, materiaaleja sai korkeintaan kopiointimaksua vastaan ja tenteissä oli osattava ulkoa kaikki mahdollinen ja mahdoton. Lisäksi tehtävien deadlinet olivat ehdottomia ja opettajat olivat tavoitettavissa tunnin ajan viikoittain. Sittemmin kaikki on muuttunut hiljalleen aivan päinvastaiseksi ja nykyään opettajat ovat yleensä helposti tavoitettavissa, materiaaleja jaetaan sähköisesti, ulkoa opettelua vaativia tenttejä ei ole tutkinnossa välttämättä lainkaan ja opiskelija saa oppia asioita itselleen parhaiten sopivalla tavalla (varsinaisia opettajavetoisia tunteja, joissa teoriaa taottaisiin päähän, ei siis käytännössä ole kurssien ohjelmassa lainkaan).

Jossain vaiheessa harkitsin myös hakeutuvani erään yliopiston tarjoamaan ohjelmaan, jossa olisi voinut opiskella opettajan pedagogiset opinnot ja tarvittaessa täydentää kemian, matematiikan tai fysiikan opintoja. Lopulta kuitenkin hautasin idean, koska priorisoin työnteon opiskelujen edelle, ja siksi päädyinkin hakeutumaan ammatillisen opettajankoulutuksen verkkototeutukseen. Käsittääkseni ammatillinen opettajankoulutus (opettajan pedagogiset opinnot 60 op) antaa kuitenkin yleisen pedagogisen kelpoisuuden opettajan tehtäviin myös muissa kuin ammatillisissa oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa, jos täyttää kelpoisuusvaatimukset muilta osin.

Odotukset ennen opiskeluiden alkua

Pyrin tietoisesti suhtautumaan opiskeltaviin asioihin mahdollisimman avoimin mielin, koska opettajaopintoihin kuuluvat asiakokonaisuudet poikkeavat luonteeltaan varmasti hyvin paljon aikaisemmin opiskelemistani asioista.

KASVATUSTIETEELLISET PERUSOPINNOT (13 op)

Kasvatustieteelliset perusopinnot (KASPER, 13 op) sisältää kolme kurssia: Kasvatustiede tieteenalana (4 op), Oppimisen keskeisiä teorioita (5 op) ja Koulutus yhteiskunnallisena tehtävänä (4 op).

Kasvatustiede tieteenalana (6/2023)

Aloituspäivien jälkeen ensimmäinen kurssi ja sen suorittaminen alkoivat kuin varkain entisten opintojen jatkoksi. Itselläni ei ollut etukäteen sen kummempia ajatuksia kasvatustieteellisistä perusopinnoista, mutta sivusta satuin kuulemaan, että KASPER saattaisi olla tulossa olevan kokonaisuuden työläin (tylsin?) osa, jonka jälkeen urakka helpottaisi.

Olinkin siis oikeastaan positiivisesti yllättynyt kahlatessani läpi tehtäviin liittyviä kirjoja. En ollutkaan tiukkapipoinen luonnontieteilijä, joka kyseenalaistaisi lukemaansa, vaan pidin materiaaleja mielenkiintoisina ja ymmärrettävinä. Oli myös mielenkiintoinen kokemus alkaa opiskella aihetta, josta löytyy kokonaisia kirjoja selvällä suomen kielellä kirjoitettuna, koska englannin kielen ylivaltaan oli jo ehtinyt niin tottua.

Kurssin kirjoista mieleen jäi etenkin kohta käytännöllisen tiedon ongelmasta. Itsekin olen tainnut toisinaan syyllistyä ajattelemaan, että hyvä opettaja ei välttämättä tarvitse kasvatustieteeseen liittyviä opintoja, jos hän osaa opetettavan asian loistavasti ja kykenee siirtämään tiedon hyvin opiskelijoille. Toisaalta pidän hassuna ajatuksena sitä, että kasvatus tai opetus miellettäisiin aina niin tilannesidonnaisiksi tapahtumiksi, että niitä ei edes voisi ymmärtää yleisten käsitteiden, teorioiden tai mallien avulla.

Ihmiskäsityksiin liittyvä tapaamiskerta oli mukava jo ihan siitä syystä, että mukana tuntui olevan aidosti aiheesta kiinnostuneita ihmisiä (joista osalla on mahdollisuus hyödyntää opittuja asioita opetustyössään hetimmiten). Samalla kirkastui myös ajatus siitä, miksi ihmiskäsityksiin tutustuttiin. Jatkossa tuskin muistan kaikkien ihmiskäsitysten yksityiskohtia, mutta se ei onneksi ollut varsinainen tarkoituskaan. Sen sijaan tiedostan aikaisempaa paremmin, millaisista lähtökohdista oma ihmiskäsitykseni muodostuu ja kuinka suuri vaikutus ihmiskäsityksellä on asioihin.

Tämän ensimmäisen kurssin aikana olen hieman epäillyt omaa paikkaani näissä opinnoissa, vaikka aihe kiinnostaakin. Olisiko sittenkin pitänyt odottaa vielä joitakin vuosia ja suorittaa opinnot vasta sitten, jos niille olisi ns. käytännön tarvetta? Mutta toisaalta, ammatillisen opettajankoulutuksen sanotaan (ainakin mainostekstien mukaan) sopivan myös uutta uraa suunnitteleville, joten ehkäpä voin ajatella näitä opintoja varautumisena tulevaan.

Koulutus yhteiskunnallisena tehtävänä (7/2023)

Asioiden historiallinen tarkastelu antaa aina kummasti perspektiiviä. Tutustuessa Suomen koulutusjärjestelmän historiaan sainkin vähän samanlaisia tuntemuksia kuin joskus Kansantalouden perusteet -kurssilla. Nykyaika (ja etenkin sitä kuvaava media) keskittyy helposti epäkohtiin ja huonosti oleviin asioihin. Samalla asiat tuntuvat junnaavan paikoillaan tai ottavan jopa takapakkia. Kun nykyhetki sittemmin muuttuu menneisyydeksi ja sitä tarkastellaan vuosikymmenten tai satojen vuosien päästä osana historiaa, tuo ajanjakso saattaa kuitenkin näyttäytyä merkittävänä osana jotakin muutosta tai kehitystä. (Koko ajan ei ehkä mennä parhaalla mahdollisella tavalla eteen päin, mutta huonompaa aikaa seurannee toivottavasti sopivia korjausliikkeitä.)

Suomen nykyistä koulutusjärjestelmääkin alkoi kummasti kunnioittaa enemmän sen nykyisistä haasteista huolimatta, kun hahmotteli mielessään, kuinka pitkä matka on kuljettu järjestelmän kokoon saamiseksi.

Lisäksi kurssilla tuli ajateltua, kuinka isossa asemassa koulutus yhteiskunnassa onkaan. Koulutuksen avulla on saatu tarvittavaa ja osaavaa työvoimaa, ja koulutusta on muokattu vastamaan aina yhteiskunnan kunkin ajan tarpeita. Koulutukset sisältöineen ja kohderyhmineen eivät siis (ainakaan suuressa mittakaavassa) ole mitään satunnaisesti koottuja kursseja, vaan niille on oikea tilaus ja tarve.

Koulutuspolitiikkaan liittyviä uutisia lukiessa tuli vastaan useita aiheita, jotka ovat viime vuosina pyörineet omissakin ajatuksissa. Kuulostaa hyvältä, jos koulutusten sisältöihin ja niiden työllistävään vaikutukseen aletaan jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota. Toisaalta kuulostaa myös hieman huolestuttavalta, kuinka paljon painoarvoa halutaan antaa ensimmäiselle suoritetulle tutkinnolle. Nuorten on kohta tiedettävä hyvin varhain, mitä he haluavat tehdä isona, jos toisen tutkinnon suorittamista vaikeutetaan (esimerkiksi tukia poistamalla tai tekemällä opiskelusta maksullista).

Oppimisen keskeisiä teorioita (9/2023)

Kurssi alkoi vauhdilla ja tiukilla deadlineilla heti elokuun alussa.

Ensimmäisen tehtäväkokonaisuuden tavoitteena oli oppia ymmärtämään oppimiseen liittyviä keskeisiä käsitteitä (orientaatio ja motivaatio, itseohjautuvuus, reflektio sekä metakognitio). Käsitteiden läpikäyminen oli mielenkiintoista, koska näkemykset monista ennestään tutuista sanoista syventyivät. Metakognitio oli myös hyvä lisä aikaisempaan sanavarastoon; jatkossa on helpompi kuvata yhdellä sanalla jotain, mitä on aikaisemmin joutunut selvittämään vähän pidemmälti oikean käsitteen puuttuessa.
Päällimmäiseksi käsitteistä jäi mieleen oman ryhmämme käsittelemä itseohjautuvuus. Nykyaika tuntuu selvästi suosivan itseohjautuvia oppijoita ja työntekijöitä, joten toivottavasti taitoa myös opetetaan samassa mittakaavassa. Olisi myös toivottavaa, että hieman heikommin itseohjautuvat yksilöt otettaisiin huomioon ennen kuin heille koituu ongelmia.

Toinen tehtäväkokonaisuus käsitteli oppimisteorioita (behavioristinen oppimiskäsitys, kognitiivinen oppimiskäsitys, konstruktivistinen oppimiskäsitys, humanistinen suuntaus, kokemuksellinen oppiminen ja sosiaalinen oppiminen). Oppimiskäsitysten ja suuntausten läpikäyminen oli samaan aikaan sekä työlästä että palkitsevaa. Huomasin, että itseäni kiinnosti etenkin sellaiset seikat, jotka voisi yhdistää käytännön opetustyöhön. En siis ollut niinkään kiinnostunut vuosiluvuista tai henkilöiden nimistä vaan siitä, kuinka teoriat ja suuntaukset toimivat käytännössä (tai mitä niistä kannattaisi tarvittaessa napata mukaansa käytäntöön).
Ajatus oppijoista aktiivisina olentoina tuntuu olevan nykyään vallalla. Toisaalta pidän sitä oikein hyvänä, mutta toisaalta tuntuu hieman hassulta, että kokonaisia tutkintoja voi nykyään suorittaa ilman opettajavetoisia tunteja. Tällöin opiskelijoille annetaan todella suuri vastuu, kun kaikki tieto pitää hakea ja prosessoida itse. Ja jos asiat vielä käydään läpi ryhmätöiden muodossa, voi joku pahimmillaan luovia kokonaisuudesta läpi saamatta kunnolla otetta mistään.

Kolmannessa tehtäväkokonaisuudessa tutustuttiin ihmisen kehityksen eri vaiheisiin ja siihen, kuinka nämä eri vaiheet vaikuttavat oppimiseen.

AMMATTIPEDAGOGISET OPINNOT (20 op)

Kokonaisuus sisältää kurssit: Dialoginen vuorovaikutus (3 op), Opetuksen suunnittelu (5 op), Osaamisperustaisuus ja arviointi (5 op), Henkilökohtaistaminen (2 op) ja Opettaja tulevaisuuden tekijänä (5 op).

Dialoginen vuorovaikutus (8/2024)

Dialoginen oppiminen ja tiedonluominen korostavat yhteisen ymmärryksen rakentamista tasapuolisen keskustelun kautta. Osallistujat kuuntelevat ja jakavat ajatuksiaan avoimesti sekä luovat yhdessä uutta ymmärrystä.
Itsenäisessä tehtävässä tutustuin DIALE-sivuston teemoihin ja menetelmäkortteihin.

Opetuksen suunnittelu *uusi OPS*

Osaamisperustaisuus ja arviointi *uusi OPS*

…

Henkilökohtaistaminen (8/2024)

Itsenäisessä tehtävässä kävin läpi aiheeseen liittyviä käsitteitä ja tutustuin erään oppilaitoksen ohjaussuunnitelmaan. Opiskelijan ohjaaminen on monivaiheinen prosessi, johon osallistuu useita tahoja. Onnistunut ohjaus auttaa opiskelijaa pääsemään alkuun opinnoissa, suorittamaan opintoja ja ja hakeutumaan työelämään opintojen jälkeen.

Opettaja tulevaisuuden tekijänä *uusi OPS*

…

SYVENTÄVÄT AMMATTIPEDAGOGISET OPINNOT (9 op)

Kokonaisuus sisältää kurssit: Kulttuuritietoisuus (3 op), Erityinen tuki (3 op) ja Koulutuksen verkostot (3 op).

Kulttuuritietoisuus (1/2024)

Kurssin jälkeen:
Tiedän, mitä ovat Hofsteden kulttuuridimensiot. En ollut kuullut niistä aikaisemmin, mutta ajatukset niiden taustalla vaikuttivat loogisilta. Teoriat auttavat ymmärtämään, miksi ihmiset käyttäytyvät tietyllä tavalla.
Ymmärrän, että se, mikä on normaalia suomalaisille, voi olla kulttuurishokki muista maista tuleville. Esimerkiksi suureen valtaetäisyyteen tottuneet opiskelijat eivät välttämättä ihastu heti opiskelijakeskeiseen oppimiseen. Lisäksi sain taas muistutuksen, että myös pienillä asioilla voi olla merkitystä siihen, kuinka hyvin opiskelijat viihtyvät tai tuntevat tulleensa kohdatuksi.
Voin soveltaa kurssin tietoja aina kohdatessani uusia ihmisiä, etenkin jos he tulevat muista kulttuureista.
Pohdin… kurssin aikana ajatukset keskittyivät välillä vain mahdollisiin ongelmiin, joita monikulttuurisessa opiskelijaryhmässä voisi olla. Käytännössä kannattaa kuitenkin lähteä liikkeelle positiivisella mielellä, vaikka mahdolliset ongelmat etukäteen tiedostaisikin.

Erityinen tuki / Nonstop (12/2023)

Kurssin tavoitteena oli oppia tunnistamaan opiskelijoiden yksilölliset lähtökohdat, jotka tulisi ottaa huomioon ohjauksessa, opetuksessa ja arvioinnissa. Lisäksi kiinnitettiin erityistä huomiota opiskelijoiden erityisen tuen tarpeeseen sekä erityisen tuen menetelmällisiin ratkaisuihin.
Kurssin jälkeen tiedän, mitä erityinen tuki tarkoittaa ja kuinka erityisen tuen prosessi toimii. Lisäksi ymmärrän entistä paremmin, kuinka tärkeää erityinen tuki on ja kuinka monessa eri muodossa erityistä tukea voidaan antaa.

Vaikka en pääsekään heti hyödyntämään uusia tietoja ja taitoja opetuksessa, voi niistä olla hyötyä ihan arjessa ja muussa työelämässäkin. On hyvä tiedostaa, että jokainen oppii omalla tavallaan ja joskus pienelläkin avulla voi olla iso merkitys lopputuloksen kannalta. Ihmisten kiireetön ja avoin kohtaaminen on myös jotain, mikä nykymaailman kiireissä helposti unohtuu.
Eniten kurssin aikana taisi tulla pohdittua, jääkö moni erityisen tuen ulkopuolelle, vaikka sille olisi tarvetta. Voisi kuvitella, että resurssit eivät tällä hetkellä riitä vastaamaan kaikkeen siihen tuen tarpeeseen, mitä opiskelijoilla on. Puutteelliset resurssit kuormattavat varmasti sekä opiskelijoita että opettajia ja asialla voi olla kauaskantoiset seuraukset.

Koulutuksen verkostot / Nonstop (5/2024)

Tämän opintojakson jälkeen:
Tiedän, kuinka tärkeitä verkostot ovat ammattikorkeakouluille ja muilla ammatillisille oppilaitoksille. Osa verkostoista syntyy henkilökohtaisella tasolla ja osa isompien yksikköjen välillä. Kaikki verkoston osaset ovat kuitenkin tärkeitä.
Verkostojen avulla oppilaitokset voivat auttaa opiskelijoita luomaan suhteita työelämään jo opiskeluaikana. Verkostot voivat myös auttaa muokkaamaan koulutusohjelmia siten, että ne vastaavat paremmin työelämän tarpeita.
Ymmärrän, että verkostot voivat olla hyvinkin monimuotoisia. Kyse ei ole pelkästään oppilaitosten ja yritysten välisestä yhteistyöstä, vaan verkostoon voi kuulua myös muita korkeakouluja, tutkimuslaitoksia, julkishallinnon organisaatioita, kansalaisjärjestöjä ja muita sidosryhmiä. Jokainen voi auttaa verkoston laajenemista omalta osaltaan. Lisäksi on luonnollista, että verkosto muuttuu ajan kuluessa ja esimerkiksi aikaisemmin aktiivinen yhteistyö voi ajan myötä passivoitua. Verkostoon on kuitenkin syytä panostaa, koska se ei muodostu itsestään. Verkoston toiminnan kannalta on olennaista vastavuoroisuus. On tärkeää, että kaikki verkostossa olevat tahot tuovat jotain arvoa mukanaan ja vastavuoroisesti saavat jotain hyötyä siitä, että ovat osa verkostoa. 
Voin soveltaa tietoja verkostoista esimerkiksi siten, että muistan olla avoin asian suhteen. Välillä arjessa jää helposti pyörimään samoihin ympyröihin, jolloin verkosto ei pääse kasvamaan. Verkoston kehittäminen vaatii aktiivista otetta. Jos päädyn joskus opettajaksi, muistan tutustua oppilaitoksen kautta avautuviin verkostoihin, jotta osaan hyödyntää niitä opiskelijoiden eduksi. 

Huomasin eroja ja yhtäläisyyksiä… Etenkin työelämäpainotteisten verkostojen tärkeys tuntui korostuvan ammatillisessa koulutuksessa ja ammattikorkeakouluissa, mikä on varsin luonnollista.
Pohdin kurssin aikana muun muassa omaa verkostoani, sen nykyistä tilaa ja mahdollista tulevaisuutta. Tämä kurssi oli hyvä muistutus siitä, että pitää pysyä aktiivisena.

OPETUSHARJOITTELU (9 op)

Kokonaisuus sisältää: Orientaatio opetusharjoitteluun (3 op) ja Opetusharjoittelu oppilaitoksessa (6 op)

Orientaatio opetusharjoitteluun ja Opetusharjoittelu oppilaitoksessa (4/2024 – x/2024)

Sovin opetusharjoittelusta huhtikuussa 2024. Alun perin kyselin harjoittelumahdollisuutta seuraavalle syksylle tai myöhemmäksi ajankohdaksi, mutta sopiva tilaisuus harjoitteluun orientoitumiselle ja syksyn opetuksen suunnittelulle alkoikin saman tien.
Tarkempia orientaation tunnelmia käsittelin aikaisemmin erikseen palautetussa kirjoitelmassa. Opetusharjoittelun tunnelmia löytyy erilliseltä alasivulta täältä.

PEDAGOGISEN ASIANTUNTIJUUDEN KEHITTÄMINEN (10 op)

Pedagogisen asiantuntijuuden kehittäminen -kokonaisuus sisältää kurssit: Kasvatuksen ja koulutuksen asiantuntijuus (5 op) ja ”Valinnainen opintojakso” (5 op)

Kasvatuksen ja koulutuksen asiantuntijuus *uusi OPS* (x/202x)

…

Valinnainen opintojakso *uusi OPS*

…

Kommentointi

Kommentit tulevat näkyviin viiveellä (hyväksynnän jälkeen).