Kihlasormus, vihkisormus vai molemmat

Sormuksen hankkiminen kuulostaa hauskalta hommalta. Saa kerrankin hyvästä syystä hankkia jotain kaunista ja ehkä vähän turhan kallistakin. Ja kun netistä vielä löytyy lukematon määrä ihania sormuskuvia, voisi vaikeinta luulla olevan sen ihanimman yksilön valitseminen tsiljoonan hyvän vaihtoehdon joukosta. Mutta kuinka taas kävikään…

Asetin sormukselle seuraavanlaisia odotuksia ja toiveita ennen kuin etsintäprojekti kunnolla käynnistyi:

• Materiaali mieluiten valkokultaa. Muitakin suht saman sävyisiä metalleja harkitsin, mutta kulta tuntui vaihtoehdolta, jota tuskin ainakaan myöhemmin harmittelisin. Keltakulta ei kuitenkaan erityisemmin puhutellut.
• Malli yksinkertainen, muttei tylsä. Mieluummin pyöreitä muotoja kuin flakkamaisia reunoja.
• Jotain kimaltavaa saisi olla. Joko yksi isompi tai useampi pieni timantti.
• Käytännöllinen kokonaisuus, jotta sormusta voisi pitää huoletta arjessa. Kovin ulkoneva timanttien istutustekniikka tai paksu/leveä sormus ei siis ajatuksena houkutellut.
• Hinnaltaan kohtuullinen. Loppusummassa saisi olla enimmillään juuri ja juuri neljä numeroa ennen pilkkua.

Koruliikkeissä paikan päällä käyminen ei ollut kesällä ihan helppoa, koska taaperolla oli menossa melkoinen takertumisvaihe. Mihinkään liikkeeseen ei meinattu päästä sisään ilman huutoa. Eipä siihen tosin tarvittukaan kuin parissa paikassa piipahtaminen, että sormusshoppailuinto laantui muutenkin.

Miksi on olemassa erikseen kihlasormukset, vihkisormukset ja muut sormukset? Kun sormuksen käyttötarkoitus paljastuu, useimmissa paikoissa näytetään vain tiettyjä sormuksia. Nämä ovat vihkisormuksia. Piste. Mitä ne kaikki muut sormukset ovat, joita ei esitellä ollenkaan, vaikka niiden suuntaan vilkuilisi eikä vihkisormuksiksi luokiteltujen sormusten joukosta löydy yhtään toiveisiin sopivaa? Pakostikin tulee mieleen, onko vihkisormusten hinnoissa jotain hää-lisää, ja siksi halutaan tyrkyttää niitä tiettyjä malleja.

Alussa kaikki esitellyt sormukset vaikuttivat liian isoilta ja massiivisilta. Pienempiä ja sirompia malleja alkoi löytyä vasta budjettia pienenentämällä. Sormusten sirontuessa ja hinnan halventuessa alkoi kuitenkin myös laatu tuntua heppoisemmalta. Timantti-istutusten takana oli röpelöisiä koloja ja sormusten reunat tuntuivat helposti teräviltä. Onko olemassa laadukkaita siroja sormuksia? Vai tarkoittaako sormuksissa massiivisuus laatua? Tietysti paksumpi ja leveämpi sormus on omalla tavallaan laadukkaampi, koska se kestää varmasti paremmin käyttöä.

Todennäköisesti en vain eksynyt etsinnöissäni oikeaan paikkaan, koska olen varma, että täydellisiä siroja sormuksia on tuolla jossain. Sormuksen teettäminen olisi ollut myös yksi vaihtoehto, mutta tässä vaiheessa en jaksanut ajatella sellaiseen projektiin lähtemistä. Ensin olisi pitänyt kuitenkin löytää sopiva kultaseppä ja sen jälkeen päästä yhteisymmärrykseen siitä, millainen sormus halutaan teettää.

Omaan silmääni kauneimmat sormukset bongasin vähän pienempien kultaseppäyrittäjien sivustoilla (ja siinä yhdessä pienessä liikkeessä, jossa ehdimme käydä). Isompien ketjuliikkeiden valikoimat olivat toistensa kanssa hyvin samankaltaisia ja niissä vaihtoehdot olivat jotenkin persoonattomampia (toki kauniita silti). Tästä kaikesta onkin jäänyt takaraivoon ajatus, että joskus vielä teetän sen unelmieni uniikin sormuksen jollain suomalaisella kultasepällä. Tai saa se sormus olla vähemmänkin uniikki, jos jostain mallistosta löytyy valmiiksi sopiva versio omaan sormeeni. Aktiivisesti en kuitenkaan tee mitään tämän asian eteen ainakaan lähiaikoina.

Jäinkö sitten ilman sormusta? En, mutta vaatimuslista muuttui huomattavasti ennen kuin pääsin ostoksille. Toisen kierroksen toiveet olivat seuraavat:

• Materiaali keltakultaa. Valkokulta-ajatuksen hautasin, koska valkokulta on lähes aina pinnoitettu rodiumilla ja pinta kuluu käytössä pois. En haluaisi käydä vähän väliä pinnoituttamassa sormusta uudestaan. Keltakultakin saattaa toki naarmuuntua, mutta väri pysyy ainakin samana.
• Kullan pitoisuus mieluummin 18k kuin 14k. Koska tingin monesta muusta asiasta, ajattelin haluavani panostaa hivenen edes karaatteihin. Harkitsin jopa 24k sormuksen teettämistä, mutta puhdas kulta olisi voinut ollut turhan pehmeä materiaali käytössä.
• Ei timantteja, koska ulkonevat timantti-istutukset syövät käytännöllisyyttä, rivi-istutus ei innosta ja upotettujen kivien takaa löytyvät kolot ärsyttävät. Ja tuskin jaksaisin säännöllisesti tarkistuttaa timanttien istutusten pysyvyyttä. En myöskään halunnut monimutkaisia koristeleikkauksia.
• Profiili puolipyöreä tai tynnyri. En vieläkään oikein näe eroa näiden termien välillä, koska niitä käytettään hyvin samankaltaisista sormuksista. Flakka-mallin reunoja halusin kuitenkin välttää.
• Paksuus ja leveys sellaiset, että sormus ei paina sormessa, mutta kestää kuitenkin hyvin käytössä.
• Hinta aiempaakin kohtuullisempi.

Ja koska vaikeimman kautta aloitettiin, niin samalla linjalla jatkettiin. Arvatkaa, oliko keltakultaisia 18k sormuksia paljon tarjolla. Jostain syystä suurin osa sormuksista tuntuu olevan tehty 14k kullasta. Syy lienee hinnassa, materiaalin saatavuudessa tai seoksen ominaisuuksissa, mutta en jaksanut paneutua asiaan sen tarkemmin. Osa tuntuu pitävän suurempaa kultapitoisuutta laadun mittana, kun taas toiset arvostavat seoksen korulle antamia ominaisuuksia.

18 karaatin vaatimus rajasi siis tehokkaasti valikoimaa, jota piti käydä läpi. Googletellessa selvisi myös, että Kalevala Koru on siirtynyt käyttämään koruissaan 14k kultaa, mutta joitakin hajakokoja vanhoista 18k sormuksista oli vielä liikkeissä myynnissä. Näitä 18k sormuksia myytiin vieläpä paljon halvemmilla tarjoushinnoilla kuin vastaavia 14k sormuksia, mikä oli mielestäni hassua.

Ei ollut käynyt alun perin mielessäkään, että voisin löytää kihlasormuksen tai vihkisormuksen Kalevala Korun valikoimista, mutta päätin nyt kuitenkin tutustua noihin vielä tarjolla oleviin 18k versioihin. Niistä Vaasan sormuksen kapeampi versio (leveys 3.5 mm) täytti parhaiten kriteerini ja tilasin sen pienellä riskillä suoraan nettikaupasta.

Sormus oli juuri sellainen kuin kuvien mukaan kuvittelinkin. Simppeli, mutta laadukkaan tuntuinen. Ketjuliikkeessä kokeiltu saman levyinen ja näennäisesti samantyylinen kihlasormus tuntui kauhean ohuelta ja reunoiltaan terävältä tähän verrattuna, vaikka sormusten hinnat olivat suunnilleen samat.

Sitten jäljellä olikin enää sormuksen pienennyttäminen, koska tilasin saatavilla olevan koon 16.5, joka osoittautui hivenen isoksi. Päädyin taas kysymään pienennyksen hintaa ensin ketjuliikkeestä, koska niitä sattuu useammin matkan varrelle. Hinta-arvio oli vähän reilut sata euroa, koska sormuksen reunan pienet ”raidat” vaikeuttavat hommaa. Tuolla hinnalla olisin voinut jo ostaa melkein samanlaisen sormuksen käytettynä oikeassa koossa, joten en edes jättänyt sormusta tarkempaan arvioon. (Kun selaili käytettyjen korujen hintoja, tuli pakostikin mieleen, että uuden korun ostaminen on vähän kuin uuden auton ostaminen; sen arvo tippuu heti, kun poistuu liikkeestä. Korun materiaalien arvo ei ole läheskään sama kuin korun myyntihinta.)

Muutaman sähköpostiviestin avulla löytyi onneksi liike (Kultasepät Narsakka), joka teki pienennyksen ja kaiverruksen noin viidellä kympillä. Jälkikin oli todella hyvää, pienennyksestä ei jäänyt mitään merkkejä. Oikeastaan aloitankin sormuksen metsästyksen varmaan kyseisestä liikkeestä, jos joskus vielä hommaan ryhdyn.

Päädyin siis hankkimaan vain yhden sormuksen, joka saa olla sekä kihla- että vihkisormus. Sormus ei muistuta yhtään sitä, mitä lähdin alun perin hakemaan, mutta silti ei harmita yhtään. Tälle löytyy joskus toinen sormus kaveriksi, jos on löytyäkseen.

Miehen sormus löytyikin vähän helpommin. Ensimmäisen etsintäpäivän (joka muilta osin sattui olemaan varsin kamala päivä) toisesta liikkeestä tehtiin tilaus ja sormus saapui myöhemmin postissa. Kyseessä on Korus Designin musta zirkonium-sormus. Sormuksella on leveyttä 8 mm ja paksuutta 1.6 mm, mutta silti se tuntuu niin mukavalta, että voisin melkein itsekin hankkia samanlaisen kapeampana. Ja jos olisin yhtään flakka-mallisten sormusten ystävä, olisin todennäköisesti päätynyt johonkin Korus Designin Puro-sormuksista.