Kannattaako yli 35-vuotiaana aloittaa uuden tutkinnon opiskelu?

Ammattikorkeakouluun haku syksyn yhteishaussa oli melko äkkipikainen päähänpisto, enkä osannut arvata, kuinka jännittävää valintakokeiden tulosten odottamisesta tulisikaan. Etukäteen oli niin vaikea arvioida ei-ensikertalaisen mahdollisuuksia saada opiskelupaikka, että en yhtään tiennyt, mitä tulokset toisivat tullessaan. Lopulta sain kuitenkin lukea onnitteluviestin sähköpostista.

Olin laittanut ensimmäiseksi hakukohteeksi Laurean, jonka verkossa suoritettava tradenomitutkinto oikeastaan käynnisti koko ajatusketjun uusista opinnoista.

Koska valintakoepisteet riittivät opiskelupaikkaan ensimmäiseksi merkityssä hakukohteessa, haku muiden kohteiden osalta peruuntui automaattisesti. Viimeksi useampaan paikkaan hakiessa (yli 15 vuotta sitten) oli mahdollisuus lopuksi valita kaikista niistä paikoista, joihin pisteet riittivät, mutta jossain vaiheessa tämäkin prosessi on mennyt muuttumaan. Nykyinen käytäntö on ihan ymmärrettävä, mutta olisihan se mukavampi tutustua vaihtoehtoisiin paikkoihin paremmin vielä siinä vaiheessa, kun niihin tietäsi varmasti pääsevänsä opiskelemaan. Näin jälkikäteen meinaakin mietityttää, tuliko omat hakukohteet laitettua järkevään järjestykseen (koska muuallekin olisi ollut mahdollisuus päästä), vaikka kannattaisi tietysti keskittyä iloitsemaan saadusta opiskelupaikasta.

Opiskelupaikan valinta tuntuu kyllä muutenkin melkoiselta tuuripeliltä, koska etukäteen on todella vaikea selvittää, mikä paikka vastaisi parhaiten omia odotuksia. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen hakijalle suunnatut nettisivut ovat mainoksia siinä missä muutkin mainokset. Aina luvataan kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista, mutta todellisuus saattaa olla ihan jotain muuta. Kuinkahan moni opiskelija esimerkiksi kokee saaneensa ohjausta kurssivalintoihin ja itselleen sopivan kokonaisuuden suunnitteluun, vaikka sellaista lähes joka paikassa hehkutetaan. Samoin joka puolella pyydetään ottamaan yhteyttä, jos jokin asia mietityttää mahdollista hakijaa, mutta vastaavatkohan nuo paikat sähköposteihin koskaan mitään muuta kuin ”kannattaa tutustua nettisivuihimme” tai ”kurssikuvaukset ja opintosuunnitelmat löytyvät netistä”. Oppilaitosten tutkimuksen laadusta ja tutkimuksen painopisteistä on saatavilla paremmin tietoa kuin esimerkiksi opetuksen laadusta, mikä on hakijoille harmillista. Jos olisit valitsemassa oppilaitosta, kuulisitko mieluummin, kuinka hyviä (tai huonoja) paikan luennoitsijat ovat vai kuinka monta tutkimusartikkelia paikka on julkaissut viime vuonna?

Sekä liiketalous että AMK ovat itselleni uusia juttua, vaikka opiskelu itsessään on jo tullut hyvinkin tutuksi vuosien varrella. Tässähän alkaa siis kohta melkein jännittää. Lisäksi Laurealla näyttää olevan käytössä ihan omanlaisensa opetusmetodi Learning by Developing (LbD). Kyseinen malli painottaa kehittämispohjaista oppimista ja ainakin nopean vilkaisun jälkeen meinaa nousta karvat pystyyn. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin ryhmätyöt ihan vaan ryhmätöiden vuoksi ja opiskelijoille häthätää kyhätyt huuhaaprojektit, jos kaikille ei riitä järkevää projektiväsättävää. Toivottavasti tammikuussa alkavat kurssit osoittavat pelkoni vääräksi ja tiedossa olisi hyvä opiskelupaketti kaikin puolin.

Ylipäätään on mielenkiintoista päästä näkemään, mitä tradenomiopinnot oikein pitävät sisällään, koska kyseisestä tutkinnosta löytyy todella paljon negatiivisia kirjoituksia ja kommentteja. Muutenkin tradenomi tuntuu olevan melkoinen yleisnimike ja koulutuksia on tarjolla todella erilaisilla painotuksilla.

Kaiken muun uuden lisäksi omat opiskeluolosuhteeni tulevat tällä kertaa poikkeamaan aikaisemmista. Verkkokursseista koostuvaa tutkintoa olisi tarkoitus saada tehtyä ensin hoitovapaalla taaperon kanssa ja sen jälkeen töiden ohessa. Ja ettei vain pääsisi liika vapaa-aika vaivaamaan, niin ajattelin vielä kevään haussa testata yhden maisteriohjelman pääsykokeen, johon pitäisi ehtiä vähän valmistautuakin.

Niin, se otsikon kysymys. En todellakaan tiedä vastausta, mutta sitä tässä yritetään selvittää.